(no subject)
Tänään kuuluu taas vähän parempaa. Viime yönä heräilin kolmelta, enkä sit saanu kunnolla enää unta. Puoli yheksältä luovutin, pää ihan sekasin univajeesta, ja kiikuin keittelemään kahvia. Mietin tässä sydämentykytyksissäni, että miten hitossa oon jaksanu tämmöstä menoa kuukausitolkulla viime vuonna. Tänään ei onneksi tarvinu tehä muuta ku soittaa psykiatrille, joka nosti Seroquelin annosta 75mg:n siitä entisestä 25mg:stä. Neljä nappia päivässä, hurjalta se kuulostaa yhä. Tänään sain myös vietyä terapiahakemuspaperit kelaan; pisti se vähän puistattamaan kun olivat lähes vaatimassa tarkat päivämäärät kaikista käynneistä viime vuodelta hoitsulla ja psykillä. Sit ku kysyin että tuohonko se hakemus nyt kusee niin vastaus oli jotain "eeeeeeemminä usko". Joo-o, ootellaan tässä sitte sydän syrjällään pari kuukautta että kaatuko vai ei. Ihana kela.
Sit Elli soitteli tuossa, et haluunko töihin! Tulin kuulemma heti mieleen ku töitä on vaan pari tuntia viikossa, lepposinta mahdollista. Suostuin oitis: nyt olen siis taas siivooja, mut siinä ainoassa paikassa, missä sitä suostusin tekemään, eli Kerdessä. Muutama hassu tunti viikossa ja työntekijän hinnat, hahaa! Onhan tuo vähän tommonen suojatyöpaikka(hih), mutta jospa ny porukatki lopettas töistä kuumottamisen. Kuntoutus ok! Sit vaa ryyniunia odottelemaan.
Sit Elli soitteli tuossa, et haluunko töihin! Tulin kuulemma heti mieleen ku töitä on vaan pari tuntia viikossa, lepposinta mahdollista. Suostuin oitis: nyt olen siis taas siivooja, mut siinä ainoassa paikassa, missä sitä suostusin tekemään, eli Kerdessä. Muutama hassu tunti viikossa ja työntekijän hinnat, hahaa! Onhan tuo vähän tommonen suojatyöpaikka(hih), mutta jospa ny porukatki lopettas töistä kuumottamisen. Kuntoutus ok! Sit vaa ryyniunia odottelemaan.