ruattii ja kiälen ruatimista
Opiskelen kotona ruotsia. Voisipa sitä opiskella jotenkin kavereiden kanssa, päivällä. En ole löytänyt hyviä nettisivuja ruotsin opiskeluun. Osaisikohan joku suositella? Ehkä jostain ruotsinopejen sivuilta löytyisi linkkejä...
Luin ystävien ja tuttavien plokeja. Heillä on kyky kirjoittaa kokonaisia lauseita ja kokonaisuuksia, järkevää ja mielenkiintoista tekstiä. En voi olla lukaisematta omia ohimennen naputeltuja hyppelihiirimyökkipyökkimetsässä tadaa-juttujani vertaillen. Ei paljon järjen tai koherenssin hiventä ole. (uu, ei tullut suomeksi tuokaan sana)
Otsikko tuli ihan hämeenlinnaksi(kai?). Huomaan, etten edelleenkään miellä itseäni millään hämäläiseksi. En tipan tippaa. Varmasti jostain olen jotakin vaikutetta saanut ja sanoja ja lausumista silloin tällöin.
Omasta puhumisestani ja tyylejä ja murteita sekoittavasta puhetyylistäni tuli mieleen sen espanjalaisen proffan luento, jossa hän suositteli puhumaan pääasiallisesti yhden alueen murteella ja määrittämään sen oppilaille. Mutta sehän on aivan tunnelmasta ja satunnaisista seikoista, vierailluista alueista, ihmisistä ympärillä kiinni mitä puhuu ja miten. Miten ihmeessä minä voisin puhua yhtenäistä espanjaa jos en puhu edes millään tapaa yhtenäistä suomea? Onko se syy siihen, että en muista sanoja?(lähinnä suomeksi)
Espanjankieliset, ainakin meksikolaiset ystäväni sanovat, että kieleni kuulostaa siltä, että olen opettaja ja, että olisin Tolucasta (missä en ikinä ole käynyt). Tietysti pyrin tunneilla puhumaan selkeää peruskieltä hyvin artikuloiden. Joskus karkaa tunneryöppyhepat ja alan pulputtaa meksikolaiseen tyyliin, se tuntuu ihanalta. Eilen kävi niin.
Kevätaurinko, voisi mennä edes päiväkahvin ulos nauttimaan. Saahan sinne sanavihkosen mukaan.
tsirp.
Luin ystävien ja tuttavien plokeja. Heillä on kyky kirjoittaa kokonaisia lauseita ja kokonaisuuksia, järkevää ja mielenkiintoista tekstiä. En voi olla lukaisematta omia ohimennen naputeltuja hyppelihiirimyökkipyökkimetsässä tadaa-juttujani vertaillen. Ei paljon järjen tai koherenssin hiventä ole. (uu, ei tullut suomeksi tuokaan sana)
Otsikko tuli ihan hämeenlinnaksi(kai?). Huomaan, etten edelleenkään miellä itseäni millään hämäläiseksi. En tipan tippaa. Varmasti jostain olen jotakin vaikutetta saanut ja sanoja ja lausumista silloin tällöin.
Omasta puhumisestani ja tyylejä ja murteita sekoittavasta puhetyylistäni tuli mieleen sen espanjalaisen proffan luento, jossa hän suositteli puhumaan pääasiallisesti yhden alueen murteella ja määrittämään sen oppilaille. Mutta sehän on aivan tunnelmasta ja satunnaisista seikoista, vierailluista alueista, ihmisistä ympärillä kiinni mitä puhuu ja miten. Miten ihmeessä minä voisin puhua yhtenäistä espanjaa jos en puhu edes millään tapaa yhtenäistä suomea? Onko se syy siihen, että en muista sanoja?(lähinnä suomeksi)
Espanjankieliset, ainakin meksikolaiset ystäväni sanovat, että kieleni kuulostaa siltä, että olen opettaja ja, että olisin Tolucasta (missä en ikinä ole käynyt). Tietysti pyrin tunneilla puhumaan selkeää peruskieltä hyvin artikuloiden. Joskus karkaa tunneryöppyhepat ja alan pulputtaa meksikolaiseen tyyliin, se tuntuu ihanalta. Eilen kävi niin.
Kevätaurinko, voisi mennä edes päiväkahvin ulos nauttimaan. Saahan sinne sanavihkosen mukaan.
tsirp.