Mar 30, 2008 19:25
Luomisen tuska tai luomattomuuden ehkä. Ideoita pursuaa taas päässä. Jotaskin ite pitäs päästä touhuamaan kunnolla. Kotona ei mahu. Tahon tehä:
-vessan hyllyn (yodan vessasta pöllitty idea)
-parhaimman päiväpeiton ikinä.(miljoona ideaa tähän liittyen)
-paitoja.(lähinnä vihreitä, erilaisia)
-tossuja ja sukkia
-peppimekon
-lahjoja kaikille
-mochimochiruohoo.
Tahdon maalata, leikata, huovuttaa, kutoa, sahata, hakata, pilkkoa, kasvattaa...
hoh.
Ja kaikki tämä pitäisi kuitenkin heivata vähän syrjään koska työt pitäisi saada tehtyä loppuun keskittyneesti ja sitten taas sukeltaa Suomen historian kiemuroihin seuraavaa työtä varten.
Ei riitä pää. Pää sanoo, en viitsi mahduttaa kaikkia sun juttujasi, ehkä jonkun joskus en kerro minkä muistan minkä unohdan. Sitten minä sanon taas peilille. Olet ihan hyvä noin. Anna palaa.
Luen yhtä espanjankielen oikeellisuuspilkullisuus-kirjaa. Minulle tulee huono omatunto siitä. Olen nykyisyyden höpöhöpölapsi. En jaksa välittää pilkuista ja guioneista ja kaikensunmaailmanvälimerkeistä. Tietysti joissakin teksteissä pilkkujen pitää olla oikein. Jonkun on jaksettava niistä välittää ja opetettava jollekulle innostumaan niistä, että pilkuistavälittäjyys välittyisi eteenpäin.
Sain lahjontaa kirjakustantamolta. Se on hauskaa. Ajatus on pätkäspagettia taas.
Tahdon vallata naapurin autotallin ja luoda sinne luovuuspesän.