sipatus
Tultiin takas. En jaksais kertoo, miettiä kaikkea mitä aioin kertoa ja sepostella.
Ehkä haluaisin kertoa pienestä kissasta Mazuntessa. Se oli laihanlainen ja harmaanruskearaitainen. Öisin se kiipeili palmukatoksen päällä ja piti kärsivää pientä ääntä. Päivällä se nukkui katolla auringossa. Puhuin sille riippumatosta höpöjä ja rauhoittavia. Yksi päivä se lähestyi pitäen kärisevää ääntään. Se lähestyi, mutta kääntyi aina viime hetkellä pois, ei antanut koskea. Silitin vähän sen selkää, se alkoi taas juttelemaan. Kieri ja pyöri ja antoi vähän silitellä. Alkoi käristä heti kun lopetin silittelyn, mutta ei kehrännyt vaan näytti välinpitämättömältä huomiota saadessaan. Tehtiin voileipiä, Kärtsy tuli viereen koska tuoksui kalalle. Cesar laittoi leivän väliin tonnikalaa. Närpin kalaa ja syötin sitä sille. Se kärisi syödessäänkin ja hotki kaiken mitä sai. Puhuin sille.
Työnteko on ihan jees. Korjaan kokeita, suunnittelen kursseja ja tunteja. Olen innostunut. Pelkään kuitenkin, että pian työtä on liikaa. Kotiin oli kiva tulla. Tiitin äiti oli laittanut meille yllärin. Pöytä oli koreana kun tulimme kotiin 30h matkustamisen jälkeen.Ihanaa. Hanavettä voi juoda, tietokone toimii, facebookissa oli kiva seikkailla hetki, se tuntui ihmeelliseltä. Meksiko ei ole eksoottinen, se on vain sellainen, vahva.
Öisin näen välillä painajaisia kodistamme, sellaisia että pelkään kun olen herännyt. Tulkaa takaisin naureskelu-unet!
Aurinko teki rusketuksen ja leppoisamman mielen. Itseluottamusta on taas enemmän kuin täällä pimeässä maassa kuukausia kökittyä. Itseluottamus onkin ehkä d-vitamiinia. En jaksaisi mennä sellaiseen itseanalyysiin johon hukkuu, olen luultavasti ollut siinä koko syksyn. Töitä ja liikuntaa ja rakkaita ihmisiä. Se. Ehkä muumikirja iltasaduiksi. Pitää uskoa itseen, tehdä asioita, ei hengata venkoilemassa netissä ja vertailemassa elämäänsä viikkolehtien palakuviin.
Arkkienkeli Mikael suojeli meitä hyvin koko matkan. Kaikki meni hyvin. Harmi, etten ehtinyt istua Arkkienkelin kirkossa viimeisen päivän vilskeessä. Osaisinpa Suomessakin mennä istumaan kirkossa. En osaa mennä jumalanpalveluksiin.
Kavereille tein meksikoruokaa tänään. Olispa...niin. Kaikkea on.
Ehkä haluaisin kertoa pienestä kissasta Mazuntessa. Se oli laihanlainen ja harmaanruskearaitainen. Öisin se kiipeili palmukatoksen päällä ja piti kärsivää pientä ääntä. Päivällä se nukkui katolla auringossa. Puhuin sille riippumatosta höpöjä ja rauhoittavia. Yksi päivä se lähestyi pitäen kärisevää ääntään. Se lähestyi, mutta kääntyi aina viime hetkellä pois, ei antanut koskea. Silitin vähän sen selkää, se alkoi taas juttelemaan. Kieri ja pyöri ja antoi vähän silitellä. Alkoi käristä heti kun lopetin silittelyn, mutta ei kehrännyt vaan näytti välinpitämättömältä huomiota saadessaan. Tehtiin voileipiä, Kärtsy tuli viereen koska tuoksui kalalle. Cesar laittoi leivän väliin tonnikalaa. Närpin kalaa ja syötin sitä sille. Se kärisi syödessäänkin ja hotki kaiken mitä sai. Puhuin sille.
Työnteko on ihan jees. Korjaan kokeita, suunnittelen kursseja ja tunteja. Olen innostunut. Pelkään kuitenkin, että pian työtä on liikaa. Kotiin oli kiva tulla. Tiitin äiti oli laittanut meille yllärin. Pöytä oli koreana kun tulimme kotiin 30h matkustamisen jälkeen.Ihanaa. Hanavettä voi juoda, tietokone toimii, facebookissa oli kiva seikkailla hetki, se tuntui ihmeelliseltä. Meksiko ei ole eksoottinen, se on vain sellainen, vahva.
Öisin näen välillä painajaisia kodistamme, sellaisia että pelkään kun olen herännyt. Tulkaa takaisin naureskelu-unet!
Aurinko teki rusketuksen ja leppoisamman mielen. Itseluottamusta on taas enemmän kuin täällä pimeässä maassa kuukausia kökittyä. Itseluottamus onkin ehkä d-vitamiinia. En jaksaisi mennä sellaiseen itseanalyysiin johon hukkuu, olen luultavasti ollut siinä koko syksyn. Töitä ja liikuntaa ja rakkaita ihmisiä. Se. Ehkä muumikirja iltasaduiksi. Pitää uskoa itseen, tehdä asioita, ei hengata venkoilemassa netissä ja vertailemassa elämäänsä viikkolehtien palakuviin.
Arkkienkeli Mikael suojeli meitä hyvin koko matkan. Kaikki meni hyvin. Harmi, etten ehtinyt istua Arkkienkelin kirkossa viimeisen päivän vilskeessä. Osaisinpa Suomessakin mennä istumaan kirkossa. En osaa mennä jumalanpalveluksiin.
Kavereille tein meksikoruokaa tänään. Olispa...niin. Kaikkea on.