The Great Facebook Mystery
Okei. Minulla on nyt tällainen ihan tosi nolo pulma. Tai ei pulma, mutta mysteeri.
Tiedättehän sen Tidelandin kirjoittajan (elokuvaksi muistaakseni 2006, ohjaaja Terry Gilliam), Mitch Cullinin? Ehkä ette. Mutta minäpä tiedän. Olen lukenut kyseiseltä herralta ainoastaan teoksensa Tideland, johtuen pitkälti siitä, ettei hänen teoksiaan ole saatavilla suomessa, ja siitä, että luovuttuani seminaarityöstäni ja siten myös gradustani (joihin tideland olisi siis mitä suurimmissa määrin sisältynyt) luovuin myös kirjailijan muiden teosten tilaamisesta itselleni suomeen, sitten muutin kokkolaan (eikä minulla ollut aikaa lukea muutenkaan mitään) ja sitten lähdin aasiaan ja nyt siis olen lukenut vain tuon yhden kirjan. MUTTA: fanitan kirjailijaa silti suuresti, ainakin kirjansa tideland vaikutti minuun lähtemättömästi. Kyse ei ole niinkään muodosta vaan sisällöstä, mikä on tietenkin noin kirjallisuustieteelliseltä kannalta arvelluttava syy valita jokin kirja tutkimuksen kohteeksi. Ja vielä enemmän kyse oli tunteesta, intohimosta, mikä nyt on tietenkin vielä arvelluttavampaa. (No okei, olisin toki tutkinut ihan muita juttuja tuossa teoksessa ja sen suhteessa elokuvaversioon, mutta ensisijaiset vaikuttimet olivat puhtaasti kaikkea muuta kuin tieteelliset). Minuun vaikutti selittämättömän paljon se, että nelikymppinen homo voi (tai ehkä juuri siksi voi) kuvata niin koskettavasti omituisen ja yksinäisen pienen tytön sielunmaisemaa. Minä, lapsuudessani omituinen ja yksinäinen saatoin lukea hänen kirjoittamastaan jotain omaani. Kuinka usein tällaisia samaistumiskokemuksia tapahtuu enää tässä iässä, viiden vuoden kirjallisuusopintojen synnyttämän kyynistymisen jälkeen? Ei ainakaan minulle, ei usein.
No niin, eli kävi selväksi, että tunteellisista syistä fanitan tätä kirjailijaa. (Ei sillä, on hän myös taitava kirjoittaja!). Siitä päästään nyt viimein tähän mysteeriin. Tiedättehän, että facebookissa on näitä "hei, olen Johnny Depp- tyyppejä ja Elviksiä ja ties mitä? Siis näitä "oletko ihan oikeasti Johnny? Lol, ihquu, I love you!" "Kyllä, olen aivan oikeasti Johnny, ostin juuri uuden Porchen, koska minulla on niin paljon rahaa, koska olen julkkis."
No, olen törmännyt tällaisiin pariin otteeseen ja ihmetellyt, miten kukaan voi olla niin tyhmä, että uskoo ihan oikeasti oikealla Johnny Deppillä olevan aikaa kirjoitella facebookissa jollekin ruotsalaiselle tissiblondille.
Kun sitten sain kaveripyynnön käyttäjältä Mitch Cullin, olin vähän ihmeissäni. Eiväthän kirjailijat ole yleensä niin mediaseksikkäitä, että heidän ympärilleen kehkeytyisi sekopäinen fanijoukko? Kuulun facebookissa johonkin ryhmään, jonka nimi on "Mitch Cullin is my favourite writer." (Öhm, ehkä hieman liioiteltua, ottaen huomioon, etten ole lukenut kuin sen yhden kirjan, mutta noh..) ja ajattelin, että sieltä tietenkin joku sekopää on minut bongannut. Siellä on 23 jäsentä, joista muutama esiintyy Mitch Cullinin läheisinä ystävinä. Hyväksyin kuitenkin pyynnön, halusin nähdä millä tavalla tämä sekopää Cullin-imitaatiostaan selviytyy.
No siitä se omituisuus vasta alkoikin. Tällä Mitch Cullinilla on facebookissa vain 163 kaveria. Mukaan lukien hänen siskonsa, jonka profiili on kaikin puolin normaali, mukaan lukien että myös tämän kyseisen siskon lapsen profiili on normaali ja uskottava. Mitch Cullinin kumppani Peter Chang on myös siellä, edelleen täysin normaalina ja uskottavan oloisena. Siellä on kuvia, jotka on otettu arkielämän tilanteissa, ja joita en ainakaan googlettamalla löytänyt mistään. Jotka eivät ole paparazzin tai ammattikuvaajan kuvaamia. Siellä on kuvia tapahtumista, joihin oletettu Mitch on osallistunut. Konserteista, taidenäyttelyistä. Kadulla napattuja pikaotoksia. Kuvia ystävistä ja sukulaisista. Lapsuuden kuvia. Muiden facebook-käyttäjien (oletetun Mitch Cullinin ystävien) linkittämiä kuvia, joita on kymmeniä, eri käyttäjiltä. Eikä siinä vielä mitään. Mutta tämän kyseisen Mitch Cullinin sivustolla käydään älykkäitä keskusteluja. Siellä keskustellaan taiteesta ja ilmiöistä. Edelleen älykkäästi. Kaikki, mukaan lukien elämänkumppani Peter ja sisko, viittaavat usein arkielämän tapahtumiin, yhteisiin muistoihin ja ajatuksiin tavalla, joka vaatisi ihan mielettömän paljon etukäteissuunnittelua ja vaivannäköä huijareilta. Ellei tämän jutun takana ole sitten joku yksi ja sama tyyppi? Tuntuisi uskomattomalta, mutta kuka tietää. Jos tämä on facebook-huijaus, niin täytyy sanoa, että se on paras huijaus, minkä olen koskaan nähnyt. Ja siinä tapauksessa tämän huijauksen takana olevan ihmisen täytyy olla täysi psykopaatti, koska tyhmä hän ei ainakaan ole.
Sitten voi aina kysyä, mitä mieltä on esittää niin vaivalla toteutettu huijaus vain 163:lle ihmiselle. Sitten voi aina kysyä, miksi Mitch Cullin olisi halunnut juuri minut facebook-kaverikseen, kun kerran hänen kaveripiirinsä on noinkin suppea.
Sitten voi aina kysyä, miksi tätä pitää miettiä. Koska se on tyhmää ja hölmöä, luultavasti joku 15-vuotias poika kihertää partauntuviinsa kun saa aikuiset ihmiset uskomaan luomaansa illuusioon. Mutta juuri siksi. Se on niin helvetin uskottavaa. Ja jos tämä ihminen ihan todella olisi se joka väittää olevansa, minulla olisi pari kysymystä.
Mutta miten tämän voi selvittää? Kysynkö jotain kinkkistä hänen teoksestaan nähdäkseni, onko hän todella kirjoittanut sen? Mutta sitten paljastuisi, että hän on huijari ja se olisi tavallaan pettymys. Ja sitten tuntisin itseni vielä hölmömmäksi kuin nyt, kun vasta mietin tätä. Olen aina ajatellut olevani liian älykäs langetakseni tällaisiin juttuihin, mutta näemmä en ole. Tämä on vain liian omituista.
Ehkä ratkaisu olisi se, että lakkaisi vain käyttämästä facebookkia. Se rappeuttaa henkisesti ja sosiaalisesti. Puhumattakaan nyt tässä edellä kuvatusta tapauksesta. Facebook aiheuttaa harhoja ja alennustiloja.
Mutta silti. Onko hän oikea Mitch Cullin? Voisiko se olla edes mahdollista? Miten sen voisi selvittää? Miksi? Mitä?
Ehkä hän onkin. Ehkä kuvittelen, että Mitch Cullin on kuuluisampi kuin onkaan. Ehkä hän on oikeasti ihan paska kirjailija, mistäs minä tiedän, yhden teoksen jälkeen. Tuntuisi todella omituiselta, että kukaan näkisi tuollaista vaivaa toteuttaakseen noinkin huolellisen huijauksen epämediaseksikkään kirjailijan takia, jonka facebook-faniryhmän koko on 23. Mutta sitten taas, tämä on hullu maailma.
Olisiko teillä mitään vinkkejä, miten voisin selvittää tämän asian ja saada sen pois päiväjärjestyksestä, nimmarit postiin ja näin päin pois?
Minulla on viimeinkin homoystävä, jolle voin soittaa sellaisissa elämän kriiseissä, kuin että tukkani on huonosti enkä tiedä miten sisustaisin. Jolta saan suoraa palautetta: you look like a new york girlfriend getting married. (Viitaten oloasuhousuihin ja yleiseen epäseksikkyyteen). Puhumattakaan parisuhdeneuvoista, puhumattakaan iloisesta ja kuplivasta turhamaisuudesta. Eilen hän soitti ja pelasti minut muuton aiheuttamalta kaaostilalta. Toisinaan on kiitollinen olo. Että juuri kaikki nämä ihmiset ovat tulleet minun elämääni. (Sillä uusien tuttavuuksien takana seisoo vankka joukko uskomattomia ja ihania persoonia, joille aivan liian harvoin muistan sanoa, kuinka paljon heitä rakastan ja arvostan.)
Tiedättehän sen Tidelandin kirjoittajan (elokuvaksi muistaakseni 2006, ohjaaja Terry Gilliam), Mitch Cullinin? Ehkä ette. Mutta minäpä tiedän. Olen lukenut kyseiseltä herralta ainoastaan teoksensa Tideland, johtuen pitkälti siitä, ettei hänen teoksiaan ole saatavilla suomessa, ja siitä, että luovuttuani seminaarityöstäni ja siten myös gradustani (joihin tideland olisi siis mitä suurimmissa määrin sisältynyt) luovuin myös kirjailijan muiden teosten tilaamisesta itselleni suomeen, sitten muutin kokkolaan (eikä minulla ollut aikaa lukea muutenkaan mitään) ja sitten lähdin aasiaan ja nyt siis olen lukenut vain tuon yhden kirjan. MUTTA: fanitan kirjailijaa silti suuresti, ainakin kirjansa tideland vaikutti minuun lähtemättömästi. Kyse ei ole niinkään muodosta vaan sisällöstä, mikä on tietenkin noin kirjallisuustieteelliseltä kannalta arvelluttava syy valita jokin kirja tutkimuksen kohteeksi. Ja vielä enemmän kyse oli tunteesta, intohimosta, mikä nyt on tietenkin vielä arvelluttavampaa. (No okei, olisin toki tutkinut ihan muita juttuja tuossa teoksessa ja sen suhteessa elokuvaversioon, mutta ensisijaiset vaikuttimet olivat puhtaasti kaikkea muuta kuin tieteelliset). Minuun vaikutti selittämättömän paljon se, että nelikymppinen homo voi (tai ehkä juuri siksi voi) kuvata niin koskettavasti omituisen ja yksinäisen pienen tytön sielunmaisemaa. Minä, lapsuudessani omituinen ja yksinäinen saatoin lukea hänen kirjoittamastaan jotain omaani. Kuinka usein tällaisia samaistumiskokemuksia tapahtuu enää tässä iässä, viiden vuoden kirjallisuusopintojen synnyttämän kyynistymisen jälkeen? Ei ainakaan minulle, ei usein.
No niin, eli kävi selväksi, että tunteellisista syistä fanitan tätä kirjailijaa. (Ei sillä, on hän myös taitava kirjoittaja!). Siitä päästään nyt viimein tähän mysteeriin. Tiedättehän, että facebookissa on näitä "hei, olen Johnny Depp- tyyppejä ja Elviksiä ja ties mitä? Siis näitä "oletko ihan oikeasti Johnny? Lol, ihquu, I love you!" "Kyllä, olen aivan oikeasti Johnny, ostin juuri uuden Porchen, koska minulla on niin paljon rahaa, koska olen julkkis."
No, olen törmännyt tällaisiin pariin otteeseen ja ihmetellyt, miten kukaan voi olla niin tyhmä, että uskoo ihan oikeasti oikealla Johnny Deppillä olevan aikaa kirjoitella facebookissa jollekin ruotsalaiselle tissiblondille.
Kun sitten sain kaveripyynnön käyttäjältä Mitch Cullin, olin vähän ihmeissäni. Eiväthän kirjailijat ole yleensä niin mediaseksikkäitä, että heidän ympärilleen kehkeytyisi sekopäinen fanijoukko? Kuulun facebookissa johonkin ryhmään, jonka nimi on "Mitch Cullin is my favourite writer." (Öhm, ehkä hieman liioiteltua, ottaen huomioon, etten ole lukenut kuin sen yhden kirjan, mutta noh..) ja ajattelin, että sieltä tietenkin joku sekopää on minut bongannut. Siellä on 23 jäsentä, joista muutama esiintyy Mitch Cullinin läheisinä ystävinä. Hyväksyin kuitenkin pyynnön, halusin nähdä millä tavalla tämä sekopää Cullin-imitaatiostaan selviytyy.
No siitä se omituisuus vasta alkoikin. Tällä Mitch Cullinilla on facebookissa vain 163 kaveria. Mukaan lukien hänen siskonsa, jonka profiili on kaikin puolin normaali, mukaan lukien että myös tämän kyseisen siskon lapsen profiili on normaali ja uskottava. Mitch Cullinin kumppani Peter Chang on myös siellä, edelleen täysin normaalina ja uskottavan oloisena. Siellä on kuvia, jotka on otettu arkielämän tilanteissa, ja joita en ainakaan googlettamalla löytänyt mistään. Jotka eivät ole paparazzin tai ammattikuvaajan kuvaamia. Siellä on kuvia tapahtumista, joihin oletettu Mitch on osallistunut. Konserteista, taidenäyttelyistä. Kadulla napattuja pikaotoksia. Kuvia ystävistä ja sukulaisista. Lapsuuden kuvia. Muiden facebook-käyttäjien (oletetun Mitch Cullinin ystävien) linkittämiä kuvia, joita on kymmeniä, eri käyttäjiltä. Eikä siinä vielä mitään. Mutta tämän kyseisen Mitch Cullinin sivustolla käydään älykkäitä keskusteluja. Siellä keskustellaan taiteesta ja ilmiöistä. Edelleen älykkäästi. Kaikki, mukaan lukien elämänkumppani Peter ja sisko, viittaavat usein arkielämän tapahtumiin, yhteisiin muistoihin ja ajatuksiin tavalla, joka vaatisi ihan mielettömän paljon etukäteissuunnittelua ja vaivannäköä huijareilta. Ellei tämän jutun takana ole sitten joku yksi ja sama tyyppi? Tuntuisi uskomattomalta, mutta kuka tietää. Jos tämä on facebook-huijaus, niin täytyy sanoa, että se on paras huijaus, minkä olen koskaan nähnyt. Ja siinä tapauksessa tämän huijauksen takana olevan ihmisen täytyy olla täysi psykopaatti, koska tyhmä hän ei ainakaan ole.
Sitten voi aina kysyä, mitä mieltä on esittää niin vaivalla toteutettu huijaus vain 163:lle ihmiselle. Sitten voi aina kysyä, miksi Mitch Cullin olisi halunnut juuri minut facebook-kaverikseen, kun kerran hänen kaveripiirinsä on noinkin suppea.
Sitten voi aina kysyä, miksi tätä pitää miettiä. Koska se on tyhmää ja hölmöä, luultavasti joku 15-vuotias poika kihertää partauntuviinsa kun saa aikuiset ihmiset uskomaan luomaansa illuusioon. Mutta juuri siksi. Se on niin helvetin uskottavaa. Ja jos tämä ihminen ihan todella olisi se joka väittää olevansa, minulla olisi pari kysymystä.
Mutta miten tämän voi selvittää? Kysynkö jotain kinkkistä hänen teoksestaan nähdäkseni, onko hän todella kirjoittanut sen? Mutta sitten paljastuisi, että hän on huijari ja se olisi tavallaan pettymys. Ja sitten tuntisin itseni vielä hölmömmäksi kuin nyt, kun vasta mietin tätä. Olen aina ajatellut olevani liian älykäs langetakseni tällaisiin juttuihin, mutta näemmä en ole. Tämä on vain liian omituista.
Ehkä ratkaisu olisi se, että lakkaisi vain käyttämästä facebookkia. Se rappeuttaa henkisesti ja sosiaalisesti. Puhumattakaan nyt tässä edellä kuvatusta tapauksesta. Facebook aiheuttaa harhoja ja alennustiloja.
Mutta silti. Onko hän oikea Mitch Cullin? Voisiko se olla edes mahdollista? Miten sen voisi selvittää? Miksi? Mitä?
Ehkä hän onkin. Ehkä kuvittelen, että Mitch Cullin on kuuluisampi kuin onkaan. Ehkä hän on oikeasti ihan paska kirjailija, mistäs minä tiedän, yhden teoksen jälkeen. Tuntuisi todella omituiselta, että kukaan näkisi tuollaista vaivaa toteuttaakseen noinkin huolellisen huijauksen epämediaseksikkään kirjailijan takia, jonka facebook-faniryhmän koko on 23. Mutta sitten taas, tämä on hullu maailma.
Olisiko teillä mitään vinkkejä, miten voisin selvittää tämän asian ja saada sen pois päiväjärjestyksestä, nimmarit postiin ja näin päin pois?
Minulla on viimeinkin homoystävä, jolle voin soittaa sellaisissa elämän kriiseissä, kuin että tukkani on huonosti enkä tiedä miten sisustaisin. Jolta saan suoraa palautetta: you look like a new york girlfriend getting married. (Viitaten oloasuhousuihin ja yleiseen epäseksikkyyteen). Puhumattakaan parisuhdeneuvoista, puhumattakaan iloisesta ja kuplivasta turhamaisuudesta. Eilen hän soitti ja pelasti minut muuton aiheuttamalta kaaostilalta. Toisinaan on kiitollinen olo. Että juuri kaikki nämä ihmiset ovat tulleet minun elämääni. (Sillä uusien tuttavuuksien takana seisoo vankka joukko uskomattomia ja ihania persoonia, joille aivan liian harvoin muistan sanoa, kuinka paljon heitä rakastan ja arvostan.)