Nov 09, 2012 11:22
Lääkärisetä laittoi minut sairaslomalle kun en enää nukkunut kunnolla. yöunet loppuvat väkisin kesken liian aikaisin aamulla, vaikka olisin mennyt miten myöhään nukkumaan. minä myös stressaan. kamala kiire muka koko ajan tehdä kaikkea. en ole mitään, jos en puuhastele jotain. nyt pitää sitten opetella olemaan paikallaan tekemättä mitään. ja se on kamalan vaikeaa. tahtoisin juosta siellä täällä toimittamassa ties mitä asioita. mutta en saa. pitää pysähtyä.
eilen istuin teemuki kädessä tietokoneen ääressä ja katselin vanhoja valokuvia. silloin se iski. ikävä ja surku. en ole antanut itselleni aikaa käsitellä muutaman kuukauden takaista eroa. olen ajanut isoimmalla vaihteella laput silmillä. peittänyt yksinäisyyden ja pohtimisen kaikkeen touhuamiseen. olen murehtinut kyllä kaikkea muuta. työpaikkaa, raha-asioita, asunnon myymistä. mutta itseäni en. itsesäälissä rypeminen ei tietenkään ole tervettä, enkä niin teekään. mutta kyllä minä saan surra hetken menetettyä onnea. se on tärkeääkin. sen aika taitaa olla nyt.