MINÄ LÄHDEN POHJOIS-KARJALAAN
Paitsi etten oikeasti edes lähde!
Huomenna aloitan kauan odotetun hermolomani, hermoparkani eivät kestä enää hetkeäkään Tamperetta tai oikeastaan mitään muutakaan. Lähden Roopen ja Roopen isän perheen kanssa Saariselälle nauttimaan Lapin luonnosta ja tiedän jo etukäteen olevani juuri sitä vailla. Enkä siis todellakaan ole lähdössä laskettelemaan (rinteeseen mua ei saisi kuin pakottamalla eikä oikeastaan edes silloinkaan, koska keksisin kyllä jonkun keinon selvitä takuuvarmasta kuolemasta. Alkaisin esimerkiksi itkeä ja näyttäisin säälittävimmän hylätty, kaltoinkohdeltu ja eksynyt marsunpoikanen- ilmeeni, joka on takuuvarma jäänsulattaja) eikä tuo hiihtäminenkään liikaa innosta, vaikka kuulemma mulle sieltä löytyy varmasti sukset ja haluan kyllä tätä extreme- urheilulajia ehdottomasti kokeilla. Lähden puhtaasti lomalle, ulkoilemaan, KÄVELEMÄÄN ja nauttimaan maisemista, joista näillä leveysasteilla voi vain haaveilla. Hoitamaan pääparkaani, joka räjähtää ehkä kohta. Onneksi sen ei tarvi kestää enää vain 21 tuntia ja sitten ollaan jo junassa.
Olen vuosien saatossa huomannut, että menetin sydämeni Pohjoiselle 10-vuotiaana, kun kävin siellä ensimmäistä kertaa ja että sisälläni asuu aika suuri eräjorma. Koen tällä hetkellä äärimmäisen suurta ahdistusta Anttilan parkkihallin seinästä, joka tälläkin hetkellä tuijottaa mua ikkunasta.
Vähän kyllä harmittaa, että Tuksu ehti jo mennä naimisiin :( Olisi ollut niin siistiä kokea todellinen elämysmatka: poroja ja Johanna Tukiainen!
Huomenna aloitan kauan odotetun hermolomani, hermoparkani eivät kestä enää hetkeäkään Tamperetta tai oikeastaan mitään muutakaan. Lähden Roopen ja Roopen isän perheen kanssa Saariselälle nauttimaan Lapin luonnosta ja tiedän jo etukäteen olevani juuri sitä vailla. Enkä siis todellakaan ole lähdössä laskettelemaan (rinteeseen mua ei saisi kuin pakottamalla eikä oikeastaan edes silloinkaan, koska keksisin kyllä jonkun keinon selvitä takuuvarmasta kuolemasta. Alkaisin esimerkiksi itkeä ja näyttäisin säälittävimmän hylätty, kaltoinkohdeltu ja eksynyt marsunpoikanen- ilmeeni, joka on takuuvarma jäänsulattaja) eikä tuo hiihtäminenkään liikaa innosta, vaikka kuulemma mulle sieltä löytyy varmasti sukset ja haluan kyllä tätä extreme- urheilulajia ehdottomasti kokeilla. Lähden puhtaasti lomalle, ulkoilemaan, KÄVELEMÄÄN ja nauttimaan maisemista, joista näillä leveysasteilla voi vain haaveilla. Hoitamaan pääparkaani, joka räjähtää ehkä kohta. Onneksi sen ei tarvi kestää enää vain 21 tuntia ja sitten ollaan jo junassa.
Olen vuosien saatossa huomannut, että menetin sydämeni Pohjoiselle 10-vuotiaana, kun kävin siellä ensimmäistä kertaa ja että sisälläni asuu aika suuri eräjorma. Koen tällä hetkellä äärimmäisen suurta ahdistusta Anttilan parkkihallin seinästä, joka tälläkin hetkellä tuijottaa mua ikkunasta.
Vähän kyllä harmittaa, että Tuksu ehti jo mennä naimisiin :( Olisi ollut niin siistiä kokea todellinen elämysmatka: poroja ja Johanna Tukiainen!