(no subject)
Joskus tuntuu, että tämän päiväkirjan kirjoittaminen on ihan turhaa. En kuitenkaan kehtaa kirjoittaa, siitä, mistä oikeasti olisi jotain hyötyäkin henkisellä puolella, sillä en halua kaikkien saavan tietää niistä asioista. Tuntuu, että on mahdotonta kirjoittaa syvimpiä tuntojaan päiväkirjaan, ilman, että joku jolle asiat eivät kuulu, pääsisi sitä lukemaan. Nimimerkillä kokemusta on. Muistaakseni joskus 11-vuotiaana luokkakaverit lukivat salaa päiväkirjaani, tämä toistui useita kertoja. Vuosia myöhemmin silloin poikakaverini oli päättänyt lukaista päiväkirjastani pari sivua, kun se kuulemma oli auki. Vasta näin myöhemmin olen tajunnut, että tuo nuoruuden tapahtuma voisi hyvinkin olla syynä siihen, miksen halua puhua kenellekään asioistani. En vain luota ihmisiin enää, että he osaisivat pitää asiat salassa. Jlospa vain keskityn patoamaan asioita sisälleni, kunnens kilahdan ja tapan koko tapanilan.