Juhannus meni taas.
Taas on yks jussi takana. On juhlat rauhoittunut aika paljon yyterin ajoista. Nyt oltiin torstai ensin Jarskilla tekemässä grilliä ja juomassa siideriä. Sieltä jatkettiin vielä Rocktowniin juomaan kakkosia. Baarissa ei oikein ollut ketään ja olinkin kotona jo 00:40. Se oli hyvä homma ajatellen seuraavaa päivää ja olinhan jo siihenkin mennessä saanut itseni kohtuullisen jumiin.
No mutta sitten tuli perjantai. Aamu alkoi ilman krapulaa ja olo oli mitä parhain. Ylös pääsin kuitenkin vasta 11:00 aikoihin ja liikeelle päästiin joskus yhden jälkeen. Pari kylmälaukullista evästä mukaan. Mäyrät ja Eukko kyytiin ja taas kohti Viralaa. Siellä päivä sitten menikin juopuessa, grillaillessa ja saunoessa. Tein koko porukalle lohi-katkarapuwokkia ja siitä tuli aivan perskeleen hyvää. Ei vaan voi mitään et oon niin helvetin hyvä kokki. Ilta meni mukavasti siinä pienellä porukalla ollessa ja muutamien vieraidenkin käydessä. Ehkä kuitenkin mieleenpainuvin juttu oli mun ja Jarskin pikku juhannusviuhahdus ( tai siis ei niin kauheen mieleenpainuva kun ei siitä ihan kaikkea muista). Siinä saunassa kun istuskeltiin illalla ja mietittiin mihin päästäisiin uimaan tuli mieleen että lähin ranta oli varmaan meidän porukoilla n. 1km päässä. Eihän siinä sitten enää voinut muuta tehdä kuin lähteä juoksemaan kohti rantaa ja tietenkin munasillaan. Matkalla oli ensin yksi mutaoja, sitten pieni metsä, pelto ja yleistä tietä joku 400m. Siinä me sitten kirmattiin kohti rantaa autojen ajellessa ohi. Rannassa oli tietenkin koko suku paikalla ihmettelemässä mitäs se suvun mustalammas on taas keksinyt. Kyllä oli porukan ilmeet näkemisen arvoisia kun me siitä mökin ohi vilahdettiin lampeen. Mutsi vaan kiikutti meille pyyhkeet laiturille ettei siinä koko ajan alasti pyörittäis. Käytiin saunassa, isä tarjos kaljat, juteltiin sukulaisten kanssa ja mentiin taas uimaan ja juostiin sieltä taas sanaakaan sanomatta takaisin Jarskille. Matkalla vielä poimittiin kukkia eukoille viemisiksi ettei saataisi niin paljon huutoa. Huutoa ei tullut mutta aamulla vähän mietitytti että kehtaako mennä porukoilla käymään jos vaikka on joutunut perinnöttömäksi. Hauskaa oli ja tuostakin tempauksesta sana levisi muutamalle muullekkin mökille ihan hetkessä. Mainetta taas tuli kummasti lisää, mutta kunnia on vähän kateissa.
Todiste siitä että oikeesti grillailin.
No mutta sitten tuli perjantai. Aamu alkoi ilman krapulaa ja olo oli mitä parhain. Ylös pääsin kuitenkin vasta 11:00 aikoihin ja liikeelle päästiin joskus yhden jälkeen. Pari kylmälaukullista evästä mukaan. Mäyrät ja Eukko kyytiin ja taas kohti Viralaa. Siellä päivä sitten menikin juopuessa, grillaillessa ja saunoessa. Tein koko porukalle lohi-katkarapuwokkia ja siitä tuli aivan perskeleen hyvää. Ei vaan voi mitään et oon niin helvetin hyvä kokki. Ilta meni mukavasti siinä pienellä porukalla ollessa ja muutamien vieraidenkin käydessä. Ehkä kuitenkin mieleenpainuvin juttu oli mun ja Jarskin pikku juhannusviuhahdus ( tai siis ei niin kauheen mieleenpainuva kun ei siitä ihan kaikkea muista). Siinä saunassa kun istuskeltiin illalla ja mietittiin mihin päästäisiin uimaan tuli mieleen että lähin ranta oli varmaan meidän porukoilla n. 1km päässä. Eihän siinä sitten enää voinut muuta tehdä kuin lähteä juoksemaan kohti rantaa ja tietenkin munasillaan. Matkalla oli ensin yksi mutaoja, sitten pieni metsä, pelto ja yleistä tietä joku 400m. Siinä me sitten kirmattiin kohti rantaa autojen ajellessa ohi. Rannassa oli tietenkin koko suku paikalla ihmettelemässä mitäs se suvun mustalammas on taas keksinyt. Kyllä oli porukan ilmeet näkemisen arvoisia kun me siitä mökin ohi vilahdettiin lampeen. Mutsi vaan kiikutti meille pyyhkeet laiturille ettei siinä koko ajan alasti pyörittäis. Käytiin saunassa, isä tarjos kaljat, juteltiin sukulaisten kanssa ja mentiin taas uimaan ja juostiin sieltä taas sanaakaan sanomatta takaisin Jarskille. Matkalla vielä poimittiin kukkia eukoille viemisiksi ettei saataisi niin paljon huutoa. Huutoa ei tullut mutta aamulla vähän mietitytti että kehtaako mennä porukoilla käymään jos vaikka on joutunut perinnöttömäksi. Hauskaa oli ja tuostakin tempauksesta sana levisi muutamalle muullekkin mökille ihan hetkessä. Mainetta taas tuli kummasti lisää, mutta kunnia on vähän kateissa.
Todiste siitä että oikeesti grillailin.