Quidquid latine dictum sit, altum videtur
Pauliina, blogosfäärin laitapuolen kruunaamatta jäänyt kuningatar (aren't we all?) pohdiskelee yhden vaiheen lopettamista. Blogistani on tullut syömishäiriöblogi, tahtomattanikin. Olen tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, saanut ystäviäkin, blogini kautta, mutta ainakin nyt tuntuu että hetkeni on koittanut ja uusi elämä odottaa jossakin blogitaivaan toisessa kolkassa. On mahdollista että jatkan yhä livejournalini päivittämistä silloin tällöin, ja saa nähdä koska saan kerätyksi riittämiin energiaa kokonaan uuden perustamiseen. Pitäisi kai olla jotain kirjoitettavaakin...
Toisaalta tuntuisi huimalta jättää tämä, mutten ole aikoihin kokenut varsinaista avautumisen tarvetta vaan tänne kirjoittamisesta on tullut jotakin joka tuntuu lähinnä velvollisuudelta. Mistä johtunee, mene tiedä. Epäreilua anyways lukijoitani kohtaan. On mahdollista toki että tämä on vain hetken mielijohde, ja siltä varalta jätänkin portin paluuni kannalta auki. Ehkä pidän vain taukoa. Ehkä en.
Törmätään taas kun aika on kypsä ja yöperho koteloitunut.
Olkaa lyhtyjä itsellenne!
(Buddha)