Tervetuloa silmänkääntötemppujen orgioihin

[pauliinan]

Usein pohdittua. Vastauksia kommentteihin tai sähköpostiin, kiitos.

• Mitä on maailmankaikkeuden ulkopuolella? Mihin avaruus loppuu?

• Onko eläinten kärsimys vähempiarvoista kuin ihmisten? Onko fyysinen kärsimys suoraan verrannollista kärsivän fyysiseen kokoon?

• Miksi olemme olemassa? Jos elämällä ei ole tarkoitusta, miksi olemme tietoisia

Comments

[ellipsi]

* Mitä on maailmankaikkeuden ulkopuolella? Mihin avaruus loppuu?

Niin tämä ajatus saa sekaisin, koska niin kuin sofian maailmassakin pohditaan, tuntuisi hullulta jos avaruudella olisi alku ja loppu (mistä se alkaisi ja mihin se loppuisi?), mutta yhtä hullua olisi ajatus ikuisuudesta. Jompi kumpi vastaus on joka tapauksessa totta Maapallo on niin pieni verrattuna avaruuteen, jossa on linnunradan kokoisia tähtiä, joten tuntuisi hullulta, jos ei olisi jotain muuta, toisia ulottuvuuksia ja maailmoja. Tai sitten voimme olla jonkun superälykkään maailmankaikkeutta hallitsevan olion pelinappuloita tai sikiön unta. Mutta jos ajatellaan niin kuin Kant: emme voi yksinkertaisesti vastata tällaisiin kysymyksiin, eli hus metafysiikka ja ontologia. Voitais keskittyä etiikkaan.

* Onko eläinten kärsimys vähempiarvoista kuin ihmisten? Onko fyysinen kärsimys suoraan verrannollista kärsivän fyysiseen kokoon?

Vastaus on ei. Ihmisellä on kuitenkin tietoisuus, ja tiedostamme sen vääryyden joka meitä kohtaa, eläimet eivät. Se ei kuitenkaan poista sitä fyysista tuskaa. Kaloillakin on hermoverkosto. En tapa kaloja, mutta saatan tappaa hyttysen ja kärpäsen. Olenko ihan moraaliton?

* Miksi olemme olemassa? Jos elämällä ei ole tarkoitusta, miksi olemme tietoisia olemassaolostamme?

Tää on vaikee. Ehkä tietoisuus on tullut aivojen kehityksen myötä. Ehkä fysikalismi on oikeassa: olemme vain aivojen kemiaa ja millään ei ole mitään suurempaa merkitystä. Aika kamala ajatus. Haluaisin uskoa sieluun tai tietoisuuteen. Eikä elämän tarkoitus voi olla onnellisuus, koska näytä minulle aidosti aina onnellinen ihminen. Ja mikä on oikeaa onnea? Huumeiden tuoma onnellisuus, anorektisen laihuuen tuoma onnellisuus?
Ihminen ei mielestäni voi olla aina onnellinen, jos katsoo tätä onnetonta maapalloa ja tiedostaa sen tilan.
Valaistuneet ovat lähimpänä "onnea": he eivät ole onnellisia eivätkä surullisia, he vain ovat.

* Mitä järkeä tässä kaikessa on? Jos ei mitään, miksi täällä pitäisi notkua?

Sitä järkeä ku tänne on nyt synnytty nii pakko pysyä notkua hehe. Ihmisellä on velvollisuuksia myös itseään kohtaan pysytellä elossa. Elämässä on kuitenkin mahtavia asioita, vaikka vain pienet jutut ja sitten suuret kuten taide, kirjallisuus, tiedon mahdollisuus, kokemukset, rakkaus, elämänkaari.