Jan 24, 2007 17:40
Kuolen ahdistukseen ja tylsyyteen. En halua alistua ottamaan Oxaminia, nukahtaminen tähän aikaan päivästä ei tiedä hyvää huomiselle (houkuttaa tosin - tulisi oltua aamuun asti syömättä). Lisäksi kammoksuttaa ajatus syödä Oxaminia tai vastaavaa, jos/kun se lipuisi pikkuhiljaa siihen etten muuta tekisikään. Loppuelämä jatkuvassa pöhnässä. Hukattu, koko mokoma. Mitä muutakaan sille koko ajan teen?
Asiat jotka aiemmin ovat tuntuneet hyviltä ja "omilta", tuntuvat nyt tylsiltä ja vierailta, turhilta. On tää ny sit hianoo. Olisi edes rahaa niin lähtisin kahvilaan istumaan, näkisin ihmisiä enkä pohtisi mitä typeryyksiä voisin tehdä.
Somebody slit my goddamn wrists...
tätä samaa aina,
masennus,
arki