Pauliina puhuu, Pauliina hymyilee, Pauliina ottaa kädestä
Olemme parina iltana sopineet syövämme aamupalaa samaan aikaan seuraavana aamuna, ja heränneet ysiksi. Eilen meni hyvin. Tänään: "Nyt on vähän vaikeeta", sanoi Vikke, ja meni takaisin nukkumaan puuron syötyään. Ahdistelin illalla ja pääsin nukkumaan puoli kahdelta, heräsin ensin kuudelta, sitten kasilta jolloin nousin. Kunpa pystyisinkin nukkumaan kun väsyttää.
Merivesi on korkealla. Illalla vesi tulvi melkein Merikannontien rannan kävelytielle. On aina jotenkin jännittävää kun vesi nousee, aivan kuin se voisi nousta loputtomiin ja peittää alleen kaiken, pikkuhiljaa levittää vihreät hahtuvaiset leväkasvustonsa ja pohjan kivien salaperäiset loukkonsa. Tai sitten jotain vähemmän romanttista.
Näin unta että kaupunki oli tulessa, musta savu nousi, levisi ja peitti taivaan. Joskus aamuisin on vaikeaa erottaa, mikä on ollutkaan unta, varsinkin jos asia ei ole suoranaisesti liittynyt minuun. Tai... Tarkemmin ajatellen, vaikka olisikin.
Arkipäiväisempiin asioihin: Pääsin vihdoinkin siirtymään tasolta Tricky tasolle Difficult sudokuvihossa, jonka sain
varaanilta Lapparissa. En ole tehnyt sitä erityisen aktiivisesti, ehkä jatkossa. Killereihin ei palikkapääni riitä. Vihko on muuten nimeltään Sudoku Monthly, numero 15/2006, ja se on brittiläinen. Briteissä lienee käytössä jokin muu kuin 12-järjestelmä kuukausien suhteen... Onhan siellä mailit ja jalat, jaardit, tuumat ja punnatkin.
Pohdiskelin tässä taannoin suomen kielen omituisuuksia, joita tietokoneaikaan siirtyminen on entisestään lisännyt. Kirjallinen ja verbaalinen palaute ovat toimivia ilmaisuja. Sähköinen palaute?
Eh... Puujalkahuumoria, myönnän, mutta assosiaatio on kiistämätön. (Bloggaamiseni on muuten saanut uusia ulottuvuuksia sitten Lumixin hankinnan).
Tänään aion värjätä pääni, jatkan uraani mustapäänä. Huomenna istun junassa likimain 6 h 38 min. Onneksi on Westön uusin."Täällä ei sitten tunneta mitään dieettejä", ilmoitti majoittajani. "Omat eväät siis", vastasin. Suunnittelin lataavani kännykän soittoääneksi Popsi, popsi porkkanaa, mutta se olisi ollut kai vähän kornia.
Ihana ilma. Nautitaan siitä, me matkamiehet maan.
Nenäterkut lukijoilleni!
Merivesi on korkealla. Illalla vesi tulvi melkein Merikannontien rannan kävelytielle. On aina jotenkin jännittävää kun vesi nousee, aivan kuin se voisi nousta loputtomiin ja peittää alleen kaiken, pikkuhiljaa levittää vihreät hahtuvaiset leväkasvustonsa ja pohjan kivien salaperäiset loukkonsa. Tai sitten jotain vähemmän romanttista.
Näin unta että kaupunki oli tulessa, musta savu nousi, levisi ja peitti taivaan. Joskus aamuisin on vaikeaa erottaa, mikä on ollutkaan unta, varsinkin jos asia ei ole suoranaisesti liittynyt minuun. Tai... Tarkemmin ajatellen, vaikka olisikin.
Arkipäiväisempiin asioihin: Pääsin vihdoinkin siirtymään tasolta Tricky tasolle Difficult sudokuvihossa, jonka sain
varaanilta Lapparissa. En ole tehnyt sitä erityisen aktiivisesti, ehkä jatkossa. Killereihin ei palikkapääni riitä. Vihko on muuten nimeltään Sudoku Monthly, numero 15/2006, ja se on brittiläinen. Briteissä lienee käytössä jokin muu kuin 12-järjestelmä kuukausien suhteen... Onhan siellä mailit ja jalat, jaardit, tuumat ja punnatkin.
Pohdiskelin tässä taannoin suomen kielen omituisuuksia, joita tietokoneaikaan siirtyminen on entisestään lisännyt. Kirjallinen ja verbaalinen palaute ovat toimivia ilmaisuja. Sähköinen palaute?
Eh... Puujalkahuumoria, myönnän, mutta assosiaatio on kiistämätön. (Bloggaamiseni on muuten saanut uusia ulottuvuuksia sitten Lumixin hankinnan).
Tänään aion värjätä pääni, jatkan uraani mustapäänä. Huomenna istun junassa likimain 6 h 38 min. Onneksi on Westön uusin."Täällä ei sitten tunneta mitään dieettejä", ilmoitti majoittajani. "Omat eväät siis", vastasin. Suunnittelin lataavani kännykän soittoääneksi Popsi, popsi porkkanaa, mutta se olisi ollut kai vähän kornia.
Ihana ilma. Nautitaan siitä, me matkamiehet maan.
Nenäterkut lukijoilleni!