Kevytmielisyyden hehkuvia kukkia
Nukkumaanmenoaikaan nähden kellon viisarit olivat varsin kummassa asennossa kun heräsin (okei, katsoin kylläkin kännykän kelloa mutta leikitään että siinä on viisarit). Harvemmin sitä herää 7:08 sunnuntai-aamuna jos on ollut kaupungilla edellisenä iltana. Tuntemattomia kehoni rytmit.
Lähdin Minnan kanssa ex tempore Zagrosin konserttiin Balderiin. Oli jännää olla pitkästä aikaa konsertissa. Edellisen kerran olin Emmaa kuuntelemassa Tavastialla, jos Espaa ei lasketa, taidemusiikkikonsertissa Päken siskoa ja avomiestään kuuntelemassa sentään kesällä (kesäkuussa?). Ohjelmistossa oli mielenkiintoisia teoksia, joita en nyt lähde tarkemmin analysoimaan, mutta taidokkaasti esitettyinä ne veivät mukaansa - poislukien Berwaldin Septetto, jonka aikana melkein nuokuin. Vika ei suinkaan ollut esityksessä, hyviä muusikoita on aina ilo kuunnella, mutta wieniläisklassinen tyyli ei ainakaan eilen illalla iskenyt. Ylipäätään seurasin paljon soitinten värejä ja sävyjä melkein enemmän kuin teoksia.
Konsertin jälkeen istuimme hetkisen Marian Helmessä (muistanko ihan väärin vai onko kyseisessä kadunkulmassa joskus sijainnut Suola ja Pippuri?) viinilasillisilla kunnes tiemme erosivat. Jatkoin matkaani Mariankadulle tapaamaan yläastetuttavaani, jolta olin edellisenä päivänä saanut kutsun bilettämään. Emme olleet tavanneet 11 vuoteen (ikäloppuus iskee) ja puhuttavaa riitti niin, että tapaamme tänään uudestaan. Varsinkin kun loppuillasta aloimme olla varsin tuiterissa. Tarkalleen ottaen kyse oli minun loppuillastani, muu jengi jatkoi Luxiin poistuessani viisaasti takavasemmalle.
Tälle päivälle olen varannut erään toisenkin suuresti odottamani jälleennäkemisen. Pitkään välissämme oli valtameri ja melkein kokonainen manner, mutta nyt olemme jälleen samassa kaupungissa enkä meinaa pysyä pöksyissäni kun odotan kellon lyövän 16 ja tapaamisemme koittavan. Toivottavasti ystäväni voi paremmin kuin viimeksi palatessaan Suomeen.
Pidin tässä varjotuparitkin niille, jotka eivät syystä tai toisesta voi saapua ensi viikolla paikalle. Ilta sujui rauhallisissa merkeissä ja oli hauska nähdä jokaista paikalle saapunutta yksilöä.
Ninasusanna toi ihanan paketin Watsa-kahvia, kahvi-shampoota ja kahvijuomaa, A suurennetun ja kehystetyn kuvan Mirrestä viime kesältä. Sen kaltaisen koiran ottaisin tällä sekunnilla jos saisin. Ei sitä tietenkään mikään voi korvata. Kuvassa se makaa mökkiportailla tarkkaillen terhakkaasti, mitä ympärillä tapahtuu. Voi pientä rakasta.
Olen nähnyt jopa Efexor-uniksi kummallisia unia parina viime yönä. Unissani olen mm. huutanut siskolleni että itsetuhoajatukseni ovat alunperin hänen syytään sekä haikaillut taannoisen ihastukseni perään mitä omituisimmissa tilanteissa. Ensiksi mainitun jälkeen oli vaikea ymmärtää, oliko tilanne ollut todellinen. Pitkään harkittuani päädyin siihen, että sen täytyi olla vain aivojeni sopukoissa syntynyt tuotos - onneksi.
Muuta tapahtunutta:
- vaihdoin tavis-leivän näkkäriin puolittaen (tai toivottavasti edes vähentäen) päivittäisen energiansaantini. Totuttauduttuani viime kevään aikana syömään kaikkialla muualla kuin ruokapöydän ääressä murustelen huoneessani joka paikkaan. Asian korjannee Maisa joka yleensä imuroi muruset kitaansa.
- visiteerasin Ikeassa, tuossa materialismin mekassa, ja ostomania valtasi (onneksi ei nyt aivan). Nojatuoli ja kirjahylly olivat tärkeimmät hankintani. Sannalle megakiitos autonkuljettajuudesta orjalleen.
- A lupaili tuoda kirjoituspöydän aamupäivällä saadessaan pakettiauton lainaan, S hakea lainaamansa muuttolaatikot. Kotini alkaa siis muistuttaa varaston sijaan asuttavaa tilaa ja ystävät ovat kullanarvoisia.
- suuni on taas verillä. Joka kerta sama juttu kun ostan uuden hammasharjan. Murh. Kielenikin on rakkuloilla. Kökköröökö näitä tauteja, tai sitä joka suuni rikkoo epäsäännöllisen säännöllisesti.
-
Lost_clematis leikataan huomenna. Olet ajatuksissani!
Lähdin Minnan kanssa ex tempore Zagrosin konserttiin Balderiin. Oli jännää olla pitkästä aikaa konsertissa. Edellisen kerran olin Emmaa kuuntelemassa Tavastialla, jos Espaa ei lasketa, taidemusiikkikonsertissa Päken siskoa ja avomiestään kuuntelemassa sentään kesällä (kesäkuussa?). Ohjelmistossa oli mielenkiintoisia teoksia, joita en nyt lähde tarkemmin analysoimaan, mutta taidokkaasti esitettyinä ne veivät mukaansa - poislukien Berwaldin Septetto, jonka aikana melkein nuokuin. Vika ei suinkaan ollut esityksessä, hyviä muusikoita on aina ilo kuunnella, mutta wieniläisklassinen tyyli ei ainakaan eilen illalla iskenyt. Ylipäätään seurasin paljon soitinten värejä ja sävyjä melkein enemmän kuin teoksia.
Konsertin jälkeen istuimme hetkisen Marian Helmessä (muistanko ihan väärin vai onko kyseisessä kadunkulmassa joskus sijainnut Suola ja Pippuri?) viinilasillisilla kunnes tiemme erosivat. Jatkoin matkaani Mariankadulle tapaamaan yläastetuttavaani, jolta olin edellisenä päivänä saanut kutsun bilettämään. Emme olleet tavanneet 11 vuoteen (ikäloppuus iskee) ja puhuttavaa riitti niin, että tapaamme tänään uudestaan. Varsinkin kun loppuillasta aloimme olla varsin tuiterissa. Tarkalleen ottaen kyse oli minun loppuillastani, muu jengi jatkoi Luxiin poistuessani viisaasti takavasemmalle.
Tälle päivälle olen varannut erään toisenkin suuresti odottamani jälleennäkemisen. Pitkään välissämme oli valtameri ja melkein kokonainen manner, mutta nyt olemme jälleen samassa kaupungissa enkä meinaa pysyä pöksyissäni kun odotan kellon lyövän 16 ja tapaamisemme koittavan. Toivottavasti ystäväni voi paremmin kuin viimeksi palatessaan Suomeen.
Pidin tässä varjotuparitkin niille, jotka eivät syystä tai toisesta voi saapua ensi viikolla paikalle. Ilta sujui rauhallisissa merkeissä ja oli hauska nähdä jokaista paikalle saapunutta yksilöä.
Ninasusanna toi ihanan paketin Watsa-kahvia, kahvi-shampoota ja kahvijuomaa, A suurennetun ja kehystetyn kuvan Mirrestä viime kesältä. Sen kaltaisen koiran ottaisin tällä sekunnilla jos saisin. Ei sitä tietenkään mikään voi korvata. Kuvassa se makaa mökkiportailla tarkkaillen terhakkaasti, mitä ympärillä tapahtuu. Voi pientä rakasta.
Olen nähnyt jopa Efexor-uniksi kummallisia unia parina viime yönä. Unissani olen mm. huutanut siskolleni että itsetuhoajatukseni ovat alunperin hänen syytään sekä haikaillut taannoisen ihastukseni perään mitä omituisimmissa tilanteissa. Ensiksi mainitun jälkeen oli vaikea ymmärtää, oliko tilanne ollut todellinen. Pitkään harkittuani päädyin siihen, että sen täytyi olla vain aivojeni sopukoissa syntynyt tuotos - onneksi.
Muuta tapahtunutta:
- vaihdoin tavis-leivän näkkäriin puolittaen (tai toivottavasti edes vähentäen) päivittäisen energiansaantini. Totuttauduttuani viime kevään aikana syömään kaikkialla muualla kuin ruokapöydän ääressä murustelen huoneessani joka paikkaan. Asian korjannee Maisa joka yleensä imuroi muruset kitaansa.
- visiteerasin Ikeassa, tuossa materialismin mekassa, ja ostomania valtasi (onneksi ei nyt aivan). Nojatuoli ja kirjahylly olivat tärkeimmät hankintani. Sannalle megakiitos autonkuljettajuudesta orjalleen.
- A lupaili tuoda kirjoituspöydän aamupäivällä saadessaan pakettiauton lainaan, S hakea lainaamansa muuttolaatikot. Kotini alkaa siis muistuttaa varaston sijaan asuttavaa tilaa ja ystävät ovat kullanarvoisia.
- suuni on taas verillä. Joka kerta sama juttu kun ostan uuden hammasharjan. Murh. Kielenikin on rakkuloilla. Kökköröökö näitä tauteja, tai sitä joka suuni rikkoo epäsäännöllisen säännöllisesti.
-
Lost_clematis leikataan huomenna. Olet ajatuksissani!