"Ai sori, mä sotkin Kaapelitehtaan ja Nosturin.."
Väsyttääpä aivan älyttömästi ja otsikolla voi olla sen kanssa jotain tekemistä. Tulin tuossa hetki sitten kotiin hakemasta veljeä ja kavereitaan Nosturista, missä olivat olleet jossain rap-konsertissa. Piti hakea nuo tuolta siinä jälkeen yhden, joten lähdettiin isän kanssa puoli yhden maissa matkaan. Helsingin tieliikennettä yöllä voisi nopeasti kuvitella ihan kivaksi, kun on paljon vähemmän autoja, mutta pahemmin ei voi erehtyä. Kas kun sammuttavat aika monet liikennevalotkin yöksi, niin siellä ajaminen menee monessa paikkaa aika arvailuksi - ei koskaan tiedä, että tuleeko jonkun talon takaa auto, vaiko ei. No, suoriuduttiinpa lopulta Nosturiin, tosin Kaapelitehtaan kautta, kun arvon opas erehtyi paikan nimestä. Paluumatkalla olikin sitten toisenlaisia ongelmia. Vieressä ajamista alati kommentoiva isä, takapenkillä 4 tupakalta haisevaa teiniä. No, lopulta pääsi kotiin asti.
Viikonloppu on taas ohi, enkä oo tajunnu tehä oikein mitään. Lauantaina oli muutaman asteen ikävämpi olo, mutta tuli hymyiltyäkin, kun Tomi ja Ansku tulivat moikkaamaan pariksi tunniksi. Ei sitä sellaisessa tilanteessa parane näyttää, jos ei oo parhaita päiviä. Muuten on ollut aika hiljaista, mitään ihmeempää ei ole käynyt. Kannattais varmaan alkaa stressata koulun suhteen taas, kun pitäis kaikenmoista tehdä huomenna ja on vielä töitäkin. Palvelualalla on se huono puoli, että kun muilla on vapaata, niin sillon on nimenomaan kiireisintä. Mut väittikö joku muka, että maailma olis jollain tavalla reilu?
Viime yönä tuli kaiveltua vähän muistoja, kun satuin lukemaan koko lukion aikana saamani sähköpostit, missä oli muutakin sisältöä, kuin jotain ohjelmaa. Aikaa tuossa vierähti aika lailla, kun aloin muistelemaan kaikennäköistä eri viesteihin liittyvistä tilanteista. Sikäli aika mielenkiintoista, miten paljon ihmiset ja erityisesti ajatusmaailmansa muuttuvat lyhyenkin ajan kuluessa. Oli vaan suht ikävää tajuta, miten paljon kaikkea negatiivista on tullut aiheuttaneeksi. Lueskelun yhteydessä tuli havaittua, että mulla on kai jonkinmoinen emotionaalinen valokuvamuisti. Muistan useammankin vuoden takaa eri tilanteita, käymäni dialogit kaikkine sanoineen, ajatukset ja tunteet mitä on sillä hetkellä ollut. En toki kaikista tilanteista, mutta jos tapaukseen on liittynyt jokin voimakas tunne, tai henkilö, niin se on päivänselvänä edelleen. Ongelma vaan on, että nimenomaan tollainen muistaminen teki osasta maileja aika vaikeaa luettavaa. Kaiken kaikkiaan toi luku-urakka kai kannatti tehdä, vaikkei se siinä vaiheessa, eikä oikein vieläkään, siltä tuntunut. Jos aion joskus katsoa eteenpäinkin, niin pitäis kai ymmärtää takanakin olevia asioita.
Viikonloppu on taas ohi, enkä oo tajunnu tehä oikein mitään. Lauantaina oli muutaman asteen ikävämpi olo, mutta tuli hymyiltyäkin, kun Tomi ja Ansku tulivat moikkaamaan pariksi tunniksi. Ei sitä sellaisessa tilanteessa parane näyttää, jos ei oo parhaita päiviä. Muuten on ollut aika hiljaista, mitään ihmeempää ei ole käynyt. Kannattais varmaan alkaa stressata koulun suhteen taas, kun pitäis kaikenmoista tehdä huomenna ja on vielä töitäkin. Palvelualalla on se huono puoli, että kun muilla on vapaata, niin sillon on nimenomaan kiireisintä. Mut väittikö joku muka, että maailma olis jollain tavalla reilu?
Viime yönä tuli kaiveltua vähän muistoja, kun satuin lukemaan koko lukion aikana saamani sähköpostit, missä oli muutakin sisältöä, kuin jotain ohjelmaa. Aikaa tuossa vierähti aika lailla, kun aloin muistelemaan kaikennäköistä eri viesteihin liittyvistä tilanteista. Sikäli aika mielenkiintoista, miten paljon ihmiset ja erityisesti ajatusmaailmansa muuttuvat lyhyenkin ajan kuluessa. Oli vaan suht ikävää tajuta, miten paljon kaikkea negatiivista on tullut aiheuttaneeksi. Lueskelun yhteydessä tuli havaittua, että mulla on kai jonkinmoinen emotionaalinen valokuvamuisti. Muistan useammankin vuoden takaa eri tilanteita, käymäni dialogit kaikkine sanoineen, ajatukset ja tunteet mitä on sillä hetkellä ollut. En toki kaikista tilanteista, mutta jos tapaukseen on liittynyt jokin voimakas tunne, tai henkilö, niin se on päivänselvänä edelleen. Ongelma vaan on, että nimenomaan tollainen muistaminen teki osasta maileja aika vaikeaa luettavaa. Kaiken kaikkiaan toi luku-urakka kai kannatti tehdä, vaikkei se siinä vaiheessa, eikä oikein vieläkään, siltä tuntunut. Jos aion joskus katsoa eteenpäinkin, niin pitäis kai ymmärtää takanakin olevia asioita.