En jaksa.
Vittu sentään.
En osaa enää kirjoittaa. Kaikki lauseet näyttää samanlaisilta, mulla ei oo näihin asioihin mitään kommentoitavaa, ei omia ajatuksia, ei mitään luovaa, kieleni on notkea ku norsunpoikanen, ei mitään. Yhden esseen olen käytännössä rääpinyt kasaan, sitäkin pitäis vielä hioa johdonmukaisemmaksi ja selkeämmäksi sekä kirjoittaa jotain halvatun loppupäätelmiä. Voi perkele. Päätellään siinä sitte.
Onnekseni löysin lähdeteoksista aika selkeitä osioita, joiden pohjalta pääsen rakentamaan loput kolme lyhyttä tekstiä, sillä mielestäni 5-7 sivua on lyhyt essee. Jos jollain paukapäällä on siihen jotain sanomista niin menköön itseensä, tällä hetkellä ainakin toi melkein valmis rääpäleteksti tuntuu pitkältä ku nälkävuosi ja puuduttavalta, niin puuduttavalta.
Tiedän, että mulla on hyvin aikaa ja se tässä jotenkin rasittaakin. Saatan vapaapäivinäni vanua tuntitolkulla Helsingin Sanomien parissa, ilman, että tajuankaan jonkun paljon oleellisemman asian vaativan panostusta. Ja eniten rasittaa se, että tää aihepiiri, jonka äärellä tällä hetkellä palloilen sai mussa joskus aikaan suunnatonta innostusta. Uskon kyllä, että kun saan ton ensimmäisen hiottua kuntoon, pääsen parempaan vauhtiin. Äh.
Vittu, meen tekeen kasvispiirakkaa. Varokaa vaan, paprikat ja purjo!
En osaa enää kirjoittaa. Kaikki lauseet näyttää samanlaisilta, mulla ei oo näihin asioihin mitään kommentoitavaa, ei omia ajatuksia, ei mitään luovaa, kieleni on notkea ku norsunpoikanen, ei mitään. Yhden esseen olen käytännössä rääpinyt kasaan, sitäkin pitäis vielä hioa johdonmukaisemmaksi ja selkeämmäksi sekä kirjoittaa jotain halvatun loppupäätelmiä. Voi perkele. Päätellään siinä sitte.
Onnekseni löysin lähdeteoksista aika selkeitä osioita, joiden pohjalta pääsen rakentamaan loput kolme lyhyttä tekstiä, sillä mielestäni 5-7 sivua on lyhyt essee. Jos jollain paukapäällä on siihen jotain sanomista niin menköön itseensä, tällä hetkellä ainakin toi melkein valmis rääpäleteksti tuntuu pitkältä ku nälkävuosi ja puuduttavalta, niin puuduttavalta.
Tiedän, että mulla on hyvin aikaa ja se tässä jotenkin rasittaakin. Saatan vapaapäivinäni vanua tuntitolkulla Helsingin Sanomien parissa, ilman, että tajuankaan jonkun paljon oleellisemman asian vaativan panostusta. Ja eniten rasittaa se, että tää aihepiiri, jonka äärellä tällä hetkellä palloilen sai mussa joskus aikaan suunnatonta innostusta. Uskon kyllä, että kun saan ton ensimmäisen hiottua kuntoon, pääsen parempaan vauhtiin. Äh.
Vittu, meen tekeen kasvispiirakkaa. Varokaa vaan, paprikat ja purjo!