Maaninen vaihe ja depressio

Mar 17, 2008 22:00

Olevaisuus, eksistenssi!

Ja ääneen nauru!

Herran jestas, että voisin vaikka kakkia housuuni, kun olen niin innoissani tästä proggiksesta! Järkyttävän uuvuksissa (reilut 13 tuntia töitä ilman taukoja) mutta o n n e l l l l l l l l i n e n ja innoissani!

Epäilen, että olen natsiohjaaja, vaikken todellakaan kyllä ole, ja että mun metodit on toisista ihan huuhaata, vaikka eivät ne ole ja oikeastaan sekin on ihan sama, ja sitäkin arvelen että vituttaako näyttelijöitä tehdä mun valmiiksi mietittyjä koreografiakohtauksia. Ei ne kaikki sellasii oo tietysti. Mutta melkein. Ensin luodaan tyypit, kuka sanoo ja tekee, ja mitä. Kohtauksia minulla on tapana ohjata metri kerrallaan, ihan sikavähän siis. Kerron mitä tehdään, sitten peruutetaan ja otetaan uusiksi uusiksi uusiksi. Semmoinen ohjaaja mä oon. Se on mulle tällä hetkellä parhain tapa, että tehdään saman tien valmista, tai esipaistettua ainakin. (Liukuu takaisin maanisen puolelle) Sellaista, missä on jo jotakin siitä lopullisesta. Häive. Enkä kestä mitään pitkän kaavan fiilistelytreenejä ollenkaan! Alussa tietysti vähän aina...

(Sitten kokoan itseni L-koodin ääreen.)

arki, opinnäytetyö, harms, ohjaaminen, ihmiset, teatteri

Previous post Next post
Up