Terveenä taas!
Hip hei! Mie taisin sitten tervehtyä siitä flunssasta. Nuha jäi, mutta kurkkukipu meni sen siliän tien kun kävin hippamassa assan pileissä. Ilmeisesti se toimii, siis legenda, että baarissa voi tanssia itsensä terveeksi. Hmm. Hassua, mutta sunnuntaina olinkin jo paljon reippaampi. Ehkä tässä oli vaan kyse siitä että piristyin heti kun olin nähnyt ihmisiä...ja taisi sillä neljän päivän sairastamisella olla jotain osaa asiaan...
Tänään sitten pirteänä taas yliopistolle saamentunneille! Eiku... Siis... heh... Nukuin pommiin ja piti soittaa isi-taksi paikalle mua viemään etten myöhästy. Oli ihan kiva tunti, kun olin edes osan läksyistä tehnytkin. Hyvä mie. Ne oli harvinaisen helppoja taällä kertaa, enhän mie mitään muista, aina pitää sanakirjaa selata. voi kun oppis tekemään läksyt ajoissa.
Neuleblogi-innostukseni on yltänyt uudelle tasolle. Blogien lukemisen lisäksi olen taas aloittanut uuden neuleen JA kaivoin esille viime talvena aloittamani sukat. Nyt on sohvan vieressä neljä työtä, joista valita. Lisäksi tänään käydessäni kirpparikierroksella katsoin vieressä kun ystäväni löysin ihastuttavan punaisen hienon (ja aika paljastavankin) kukkamekon sekä neulehameen. Ja mitä minä ostin? Säkillisen lankoja! Aivan mahtavia pikkukeriä, ei siis kokonaisia vaan kirpparilta löytyviä jämiä. Violettia, mustaa ja hopeaa kimallusta, keltaista ja kaunista punaista. Nähdessään minun puristavan lankakeräkasaa rintaani vasten ystäväni huomautti, että enkö aikonut tehdä edelliset valmiiksi ennen kuin ostan uusia lankoja...
Hamsterius vaivaa. Olen jopa harkinnut ottavani osaa neulontaolympialaisiin...no nyt jo ilmoitin itseni, saa nähdä vieläkö iloiseen joukkioon sopi. Meinaan tehdä itselleni oranssin branching out -huivin ja perusvihreän ompun. Vai tekisinkö värit toisin päin? No siis aion kuitenkin tehdä huivit riippumatta pääsenkö olympiajoukkeeseen vai en. Toki se olisi jännittävämpää, jos olisi pientä kiirepaniikkia...
Koin yllätyksen vilkaistessani blogilistalla omia tietojani. Minulla on 4 tilaajaa! Hyvänen aika. Olin melko hämmentynyt. Joku oikein vallan tilaa tätä höpönpöpöä itselleen. No... jopas... olen imarreltu. (Punastuu ja niiaa nätisti) En kyllä tiedä onko minulla oikeesti jotain kiinnostavaa sanottavaa, mutta parempi kai olla ajattelematta asiaa. Ehkä ne on vaan ystäviäni, jotka tietää näistä päiväkirjamerkinnöistä.
Huh. Yritykseni mennä nukkumaan ennen keskiyötä kariutui taas koneen äärellä. Mutta nyt reippaasti pesen hampit ja voi ei! Unohin että lakanat pitää vaihtaa. Flunssahikiset petivaatteet olivat koko illan tuulettumassa kevyessä -15 pakkasessa ja nyt ne pitää uudestaan pukea näteiksi. Alan siis hommiin. Hop hei!
Tänään sitten pirteänä taas yliopistolle saamentunneille! Eiku... Siis... heh... Nukuin pommiin ja piti soittaa isi-taksi paikalle mua viemään etten myöhästy. Oli ihan kiva tunti, kun olin edes osan läksyistä tehnytkin. Hyvä mie. Ne oli harvinaisen helppoja taällä kertaa, enhän mie mitään muista, aina pitää sanakirjaa selata. voi kun oppis tekemään läksyt ajoissa.
Neuleblogi-innostukseni on yltänyt uudelle tasolle. Blogien lukemisen lisäksi olen taas aloittanut uuden neuleen JA kaivoin esille viime talvena aloittamani sukat. Nyt on sohvan vieressä neljä työtä, joista valita. Lisäksi tänään käydessäni kirpparikierroksella katsoin vieressä kun ystäväni löysin ihastuttavan punaisen hienon (ja aika paljastavankin) kukkamekon sekä neulehameen. Ja mitä minä ostin? Säkillisen lankoja! Aivan mahtavia pikkukeriä, ei siis kokonaisia vaan kirpparilta löytyviä jämiä. Violettia, mustaa ja hopeaa kimallusta, keltaista ja kaunista punaista. Nähdessään minun puristavan lankakeräkasaa rintaani vasten ystäväni huomautti, että enkö aikonut tehdä edelliset valmiiksi ennen kuin ostan uusia lankoja...
Hamsterius vaivaa. Olen jopa harkinnut ottavani osaa neulontaolympialaisiin...no nyt jo ilmoitin itseni, saa nähdä vieläkö iloiseen joukkioon sopi. Meinaan tehdä itselleni oranssin branching out -huivin ja perusvihreän ompun. Vai tekisinkö värit toisin päin? No siis aion kuitenkin tehdä huivit riippumatta pääsenkö olympiajoukkeeseen vai en. Toki se olisi jännittävämpää, jos olisi pientä kiirepaniikkia...
Koin yllätyksen vilkaistessani blogilistalla omia tietojani. Minulla on 4 tilaajaa! Hyvänen aika. Olin melko hämmentynyt. Joku oikein vallan tilaa tätä höpönpöpöä itselleen. No... jopas... olen imarreltu. (Punastuu ja niiaa nätisti) En kyllä tiedä onko minulla oikeesti jotain kiinnostavaa sanottavaa, mutta parempi kai olla ajattelematta asiaa. Ehkä ne on vaan ystäviäni, jotka tietää näistä päiväkirjamerkinnöistä.
Huh. Yritykseni mennä nukkumaan ennen keskiyötä kariutui taas koneen äärellä. Mutta nyt reippaasti pesen hampit ja voi ei! Unohin että lakanat pitää vaihtaa. Flunssahikiset petivaatteet olivat koko illan tuulettumassa kevyessä -15 pakkasessa ja nyt ne pitää uudestaan pukea näteiksi. Alan siis hommiin. Hop hei!