Hupsan hei!
Taas yllätyskrapula. Eilen menin Ylioppilasteatterille katsomaan vanhan ystäväni tekemää elokuvaa ja tokihan siellä oli ihmisillä juomaa muillekin jakaa. Tarkoituksenani oli vain piipahtaa, mutta ajauduin viettämään koko illan pitkän kaavan mukaan. Nyt hiukkasen väsyttää. Onneksi sohva on pehmeä ja kone kannettava.
Sain jemmielina-ystävältä ohjelman, jolla saan tekstin sekaan kaikki mitä huvittaa. Siis JOS osaan tätä käyttää oikein... :) Kiitos vielä kerran.
Tromssassa oli kivaa. Siellä oltiin vain kaksi yötä, mutta tuntuu kuin olisin ollut pitemmälläkin matkalla. Ihanaa kun ympärillä puhuttiin outoa kieltä ja sai käyttää toista valuuttaa! Ja ne kahvilat ja ravintolat ja kaikki! Ah! On niin virkistävää kun voi olla turistina ja vaan katsella ja kuunnella ja maistella tunnelmaa. Lisää tuommoisia viikonloppupakoretkiä.
Elokuvia katsoin vain 2, joista ensimmäinen oli Sergei Eisensteinin Panssarilaiva Potemkin säestäjänä Cleaning Women. Se oli vallan mainio elämys, varsinkin kun en ollut aiemmin nähnyt Potemkinia enkä kuullut Cleaning Womenin soittoa. Jännittäviä saundeja sitä lähtikin siivousvälineistä. Toinen leffa oli saksalainen Summer in Berlin ja se piti katsoa ihan vaan jo siksi että olen kesällä menossa Berliiniin. Se leffa olikin hauska esimerkki tosielämässä kiinniolevasta eurooppalaisesta elokuvasta. Omituisia henkilöhahmoja, kummallisia juonenkäänteitä ja avoin loppu. Ei mitään happy end -meininkiä! Hyvä niin.
Tromssan pohjoinen kaupunki oli jälleen yhtä houkutteleva kuin aina. Tuuli niin lujaa ja pirullisesti, että tuntui kuin olisi naaman iho kuoriutunut irti. Vuonon ylittävällä isolla sillalla meinas henki lähteä ihan silkasta pelosta! Hui. Olihan siellä tietysti hauskaakin, sisätiloissa. Kävin tutustumassa Polariaan, joka olikin tosi mahtava paikka. Siellä oli iso viiden valkokankaan(eli noin 180astetta kuvaa) luontoelokuva, tankeissa eläviä rapuja, meritähtiä, kissakaloja ja muita rumiluksia. Ne olivat suorastaan pelottavia. Mutta hienointa siellä oli iso allas, jossa oli kuusi hyljettä! Altaan reunalla näki kuinka hylkeet pullahti pinnalle ja välillä tuli reunalle lekottelemaan, mutta parhaat näkymät oli ehdottomasti putkessa, joka oli altaan pohjan läpi. Siinä saattoi hylje uida ihan läheltä, minäkin tiirailin aika tarkkaan niiden hienoa turkkia ja hauskoja räpylävarpaita. Hihii!
Neuleinnostukseni on todellakin muuttunut taas kerran varsinaiseksi hamsteriudeksi. Olohuoneessani on tällä hetkellä 3 muovista säilytyslaatikkoa ja kaksi koria täynnä lankaa ja netissä seikkaillesani löydän koko ajan uusia neulemalleja tehtäväkseni. Kaikkea huvittaisi tehdä, mutta ei ole aikaa. Eikä minulla ole edes digikameraa, jolla laittaisin kuvia töistäni. Ainakaan sen neuleblogin pitäminen ei nyt vielä tapahdu. Ehkä ihan hyvä, jos vaikka se opiskelu alkaisi taas maistua.
Oh. Nyt nousen soffalta ja keksin jotain krapularuokaa. Ei jaksa lähteä ulos kauppaan, pakasteranskikset riittäköön.
Sain jemmielina-ystävältä ohjelman, jolla saan tekstin sekaan kaikki mitä huvittaa. Siis JOS osaan tätä käyttää oikein... :) Kiitos vielä kerran.
Tromssassa oli kivaa. Siellä oltiin vain kaksi yötä, mutta tuntuu kuin olisin ollut pitemmälläkin matkalla. Ihanaa kun ympärillä puhuttiin outoa kieltä ja sai käyttää toista valuuttaa! Ja ne kahvilat ja ravintolat ja kaikki! Ah! On niin virkistävää kun voi olla turistina ja vaan katsella ja kuunnella ja maistella tunnelmaa. Lisää tuommoisia viikonloppupakoretkiä.
Elokuvia katsoin vain 2, joista ensimmäinen oli Sergei Eisensteinin Panssarilaiva Potemkin säestäjänä Cleaning Women. Se oli vallan mainio elämys, varsinkin kun en ollut aiemmin nähnyt Potemkinia enkä kuullut Cleaning Womenin soittoa. Jännittäviä saundeja sitä lähtikin siivousvälineistä. Toinen leffa oli saksalainen Summer in Berlin ja se piti katsoa ihan vaan jo siksi että olen kesällä menossa Berliiniin. Se leffa olikin hauska esimerkki tosielämässä kiinniolevasta eurooppalaisesta elokuvasta. Omituisia henkilöhahmoja, kummallisia juonenkäänteitä ja avoin loppu. Ei mitään happy end -meininkiä! Hyvä niin.
Tromssan pohjoinen kaupunki oli jälleen yhtä houkutteleva kuin aina. Tuuli niin lujaa ja pirullisesti, että tuntui kuin olisi naaman iho kuoriutunut irti. Vuonon ylittävällä isolla sillalla meinas henki lähteä ihan silkasta pelosta! Hui. Olihan siellä tietysti hauskaakin, sisätiloissa. Kävin tutustumassa Polariaan, joka olikin tosi mahtava paikka. Siellä oli iso viiden valkokankaan(eli noin 180astetta kuvaa) luontoelokuva, tankeissa eläviä rapuja, meritähtiä, kissakaloja ja muita rumiluksia. Ne olivat suorastaan pelottavia. Mutta hienointa siellä oli iso allas, jossa oli kuusi hyljettä! Altaan reunalla näki kuinka hylkeet pullahti pinnalle ja välillä tuli reunalle lekottelemaan, mutta parhaat näkymät oli ehdottomasti putkessa, joka oli altaan pohjan läpi. Siinä saattoi hylje uida ihan läheltä, minäkin tiirailin aika tarkkaan niiden hienoa turkkia ja hauskoja räpylävarpaita. Hihii!
Neuleinnostukseni on todellakin muuttunut taas kerran varsinaiseksi hamsteriudeksi. Olohuoneessani on tällä hetkellä 3 muovista säilytyslaatikkoa ja kaksi koria täynnä lankaa ja netissä seikkaillesani löydän koko ajan uusia neulemalleja tehtäväkseni. Kaikkea huvittaisi tehdä, mutta ei ole aikaa. Eikä minulla ole edes digikameraa, jolla laittaisin kuvia töistäni. Ainakaan sen neuleblogin pitäminen ei nyt vielä tapahdu. Ehkä ihan hyvä, jos vaikka se opiskelu alkaisi taas maistua.
Oh. Nyt nousen soffalta ja keksin jotain krapularuokaa. Ei jaksa lähteä ulos kauppaan, pakasteranskikset riittäköön.