Kevätaurinko häikäisee
Ulkona on varsin kirkasta. Kirkkaus alkaa aamulla kätevästi noin seitsemän aikaan, jolloin kämppäni valaistuu idän puoleisten ikkunoiden ansiosta. Kumma juttu että aamulla on helppo herätä aikaisin, kun aurinko paistaa suoraan silmiin. Ja parempi silloin on noustakin, valoisuus kun jatkuu pitkälle iltapäivään. Ei, en missään nimessä valita! Olen tällä viikolla jo monta kertaa noussut ihmisten aikoihin ennen 9:ää aivan vapaaehtoisesti. Kummasti päivässä saa niin paljon enemmän aikaan kun aloittaa jo aikaisin aamulla. Näppärää. Tästä syystä sanoisin että kevät on minulle aikaansaavempaa aikaa kuin syksy, jolloin illat pimenee ja ei pysty keskittymään töihin, kun aamulla ei jaksa nousta ylös pedistä vielä kymmeneltäkään. Kai tämä taas juontaa jonnekin käpyrauhasen hormonituotantoon tai jotain, mutta on mukavaa kun energiaa riittää.
Edellisen päivityskerran möksöys jäi jo unholaan. Tuli kirkkaat päivät ja lumen narske, kaverit ja uusi sohvasurffari, hyvä mieli siinä sivussa ihan huomaamatta. Niin se kai tavallinen pikkumöksö katoaa. Isommasta ei onneksi kokemustakaan. Ja toivotaan ettei tule, vaikka masennus tuntuu saaneen suorastaan kansantaudin osan viime vuosina. Oma jaksamiseni on niin paljon itsestä kiinni ja minä kun en stressaa liian herkästi enkä murehdi turhia, niin säilyn toivon mukaan ilman mahahaavaa ja masennuslääkkeitä. Ainakin siihen saakka kun valmistun ja pääsen oikeisiin töihin...
Sohvasurffaajani on jälleen kerran Australiasta. Tuntuu että sieltä reissataan paljon ja heitä kiinnostavat Lappi ja revontulet. Joskin tämänkertainen vieras on arkkitehti, joten hän tuli Rovaniemelle enemmänkin Alvar Aallon kuin Joulupukin takia. Pysähtyi jopa Seinäjoella katsomassa Lakeuden ristiä! Huisia paneutumista. Itse en osaa kuvitella tekeväni vastaavaa. Joskin, opettajana onkin hieman vaikea miettiä mikä olisi vastaavaa... Pysähtyä katsomaan pikkukylän koulua? Pyytää päästä heidän kuvistunneilleen? Hmm...
Mukavaa kun joku inspiroi siivoamaan ja reipastumaan! Tiskasin eilen hullun lailla ja tänään käymme kävelyllä Ounasvaaran laella. Matkaan tulee eväät ja termarillinen kuumaa juomaa. Kyllä kelpaa! Täksi illaksi oli eilen ennustettu -24 astetta, mutta nyt ainakin tuolla auringonpaisteessa on mukavat -6, juuri sopiva keli pienelle kävelylenkille. Nuotiomakkara vaan puuttuu, mutta ehkä se ei haittaa Aussivierasta, jonka kotimaassa jokapäiväinen grillaaminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Joku päivä mie vielä menen ihka oikealle hiihtolenkille! Jos vaan saan sukset lainaan jostain. Ehkä äidin vanhat 70-luvun monot mahtuu meikälle ja pääsen sivakoimaan= todistamaan hulluuteni. Kuulutan varmasti jos sellaisen teon saan reipäistyä!
Edellisen päivityskerran möksöys jäi jo unholaan. Tuli kirkkaat päivät ja lumen narske, kaverit ja uusi sohvasurffari, hyvä mieli siinä sivussa ihan huomaamatta. Niin se kai tavallinen pikkumöksö katoaa. Isommasta ei onneksi kokemustakaan. Ja toivotaan ettei tule, vaikka masennus tuntuu saaneen suorastaan kansantaudin osan viime vuosina. Oma jaksamiseni on niin paljon itsestä kiinni ja minä kun en stressaa liian herkästi enkä murehdi turhia, niin säilyn toivon mukaan ilman mahahaavaa ja masennuslääkkeitä. Ainakin siihen saakka kun valmistun ja pääsen oikeisiin töihin...
Sohvasurffaajani on jälleen kerran Australiasta. Tuntuu että sieltä reissataan paljon ja heitä kiinnostavat Lappi ja revontulet. Joskin tämänkertainen vieras on arkkitehti, joten hän tuli Rovaniemelle enemmänkin Alvar Aallon kuin Joulupukin takia. Pysähtyi jopa Seinäjoella katsomassa Lakeuden ristiä! Huisia paneutumista. Itse en osaa kuvitella tekeväni vastaavaa. Joskin, opettajana onkin hieman vaikea miettiä mikä olisi vastaavaa... Pysähtyä katsomaan pikkukylän koulua? Pyytää päästä heidän kuvistunneilleen? Hmm...
Mukavaa kun joku inspiroi siivoamaan ja reipastumaan! Tiskasin eilen hullun lailla ja tänään käymme kävelyllä Ounasvaaran laella. Matkaan tulee eväät ja termarillinen kuumaa juomaa. Kyllä kelpaa! Täksi illaksi oli eilen ennustettu -24 astetta, mutta nyt ainakin tuolla auringonpaisteessa on mukavat -6, juuri sopiva keli pienelle kävelylenkille. Nuotiomakkara vaan puuttuu, mutta ehkä se ei haittaa Aussivierasta, jonka kotimaassa jokapäiväinen grillaaminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Joku päivä mie vielä menen ihka oikealle hiihtolenkille! Jos vaan saan sukset lainaan jostain. Ehkä äidin vanhat 70-luvun monot mahtuu meikälle ja pääsen sivakoimaan= todistamaan hulluuteni. Kuulutan varmasti jos sellaisen teon saan reipäistyä!