Helmikuun kirous
...on sen lyhyys! Juuri kun on tottunut ajatukseen että "okei, nyt on helmikuu" niin se pirulainen on jo ohi! Tänä vuonna toki on se yksi karkaamiseen ja kosimiseen tarkoitettu päivä, mutta kun ei ole minne karata ja ketä kosia. Plaah.
Nyt lähinnä ihailen kevättaivaan kirkkautta ja suunnittelen tulevaa ulkomaanmatkaa. Kultainen sarvi ja sininen moskeija tulevat ensi viikolla tutuiksi, kun tämä kaaso lähtee mukaan ystäväpariskunnan häämatkalle. Ja arvaatte vaan kuinka suurta iloa olen repinyt tästä matkakuvauksesta! Kaikille tutuille olen ilmoittanut lähteväni häämatkalle ja ihmisten reaktio on suoraan verrannollinen heidän huumorintajuunsa. Vanhemmille en sentään ilmoittanut asiaa noilla samoilla sanoilla, mutta kerroin sentään ettei passaa soitella, kun en ole varsinaisesti edes euroopassa tulevana viikkona. Hih!
En malta odottaa uusia ruokaelämyksiä. HelsinginSanomissa uutisoitiin edellisellä viikolla jotain tyyliin kuinka Istanbulissa ei tule eteen ateriaa, josta ei pitäisi. Olen aivan innoissani menossa kulinaristiselle seikkailulle! Minulle kyllä kelpaa! Ainoa mikä vähän epäilyttää on kun sanottiin ettei saisi juoda hanavettä ja hampaatkin pitäisi pullovedellä harjata. Muistankohan tuota? Ikävää olisi lyhyen loman aikana saada matkamaha. Koputetaan puuta... *hapuilee läheistä lipastoa rystysillä*
Muuta tänne ei kuulu. Mattoprojekti on jäissä, lähinnä kun on ollut kylmää, harmaata tai muuten vaan kiire. Ei kannata mennä sähköttömään lämmöttömään mökkiin värjöttelemään jos ulkona sataa eikä näe eteensä. Nyt kyllä kuun vaihteen lähetessä alkaa uusi kirkas kausi ja matolla on luvassa pikainen loppu, se oli nimittäin jo marraskuussa yli 180 senttinen. Kunhan saan aikaiseksi, niin valmistuu se tuota pikaa. Ja heti uutta tilalle!
Neulominen on helpompaa näin kotioloissa. Ystävälle on tulossa pipo ja toiselle lapanen. Kyllä, vain yksi lapanen, kun oli ressukka hukannut yhden edellistalven lemppareistaan ja se oli sellaista valmiiksi raidoitettua lankaa, jota minulta löytyi jo kaapista. Lupasin että tekaisen parin orvolle, kun ei se ollut mikään vaikea palmikkokuvioitu lapanen vaan ihan peruskäsine. Nopsasti tulee ja näppärä tv-neule onkin. Oma Cavern Cardigan on edistynyt hieman hitaasti, sen kanssa kun joudun katsomaan ohjetta ja en tietenkään ole printannut sitä. Matkakäsityöksi se ei siis sovi. Nyt pohdin tätä mitä saakaan ottaa lentokoneeseen ja oliko totta, että virkkuukoukku on sallittu vaikka sukkapuikot ei. Yhden virkkuukoukun menetys ei olis valtava takaisku, mutta ehkä otan varalta toisen koukun matkatavaroihin, jos metallinen koukku ei pääsekään lentokoneen sisätiloihin.
Nyt palaan lapasen ääreen ja lämmitän ruokaa. Iski kauhea ryynimakkaran himo ja nyt napostelen tyytyväisenä makkaraa, vaikka puolukkahillo puuttuukin. Parasta ryynimakkara olisi kyllä ulkona torin laidalla syötynä sen lämmön sulattaessa kevätilman kohmettamia sormia, mutta kyllä se maistuu myös näin kotona haarukan ja veitsen kanssa poskeen pisteltynä.
Kevätaurinkoa toivotellen!
ps. Se tentti, jota hehkutin joku aika sitten. Meni läpi! Ei huippuarvosanoin, mutta who cares! Taas yhden kurssin lähempänä maisteriutta!
Nyt lähinnä ihailen kevättaivaan kirkkautta ja suunnittelen tulevaa ulkomaanmatkaa. Kultainen sarvi ja sininen moskeija tulevat ensi viikolla tutuiksi, kun tämä kaaso lähtee mukaan ystäväpariskunnan häämatkalle. Ja arvaatte vaan kuinka suurta iloa olen repinyt tästä matkakuvauksesta! Kaikille tutuille olen ilmoittanut lähteväni häämatkalle ja ihmisten reaktio on suoraan verrannollinen heidän huumorintajuunsa. Vanhemmille en sentään ilmoittanut asiaa noilla samoilla sanoilla, mutta kerroin sentään ettei passaa soitella, kun en ole varsinaisesti edes euroopassa tulevana viikkona. Hih!
En malta odottaa uusia ruokaelämyksiä. HelsinginSanomissa uutisoitiin edellisellä viikolla jotain tyyliin kuinka Istanbulissa ei tule eteen ateriaa, josta ei pitäisi. Olen aivan innoissani menossa kulinaristiselle seikkailulle! Minulle kyllä kelpaa! Ainoa mikä vähän epäilyttää on kun sanottiin ettei saisi juoda hanavettä ja hampaatkin pitäisi pullovedellä harjata. Muistankohan tuota? Ikävää olisi lyhyen loman aikana saada matkamaha. Koputetaan puuta... *hapuilee läheistä lipastoa rystysillä*
Muuta tänne ei kuulu. Mattoprojekti on jäissä, lähinnä kun on ollut kylmää, harmaata tai muuten vaan kiire. Ei kannata mennä sähköttömään lämmöttömään mökkiin värjöttelemään jos ulkona sataa eikä näe eteensä. Nyt kyllä kuun vaihteen lähetessä alkaa uusi kirkas kausi ja matolla on luvassa pikainen loppu, se oli nimittäin jo marraskuussa yli 180 senttinen. Kunhan saan aikaiseksi, niin valmistuu se tuota pikaa. Ja heti uutta tilalle!
Neulominen on helpompaa näin kotioloissa. Ystävälle on tulossa pipo ja toiselle lapanen. Kyllä, vain yksi lapanen, kun oli ressukka hukannut yhden edellistalven lemppareistaan ja se oli sellaista valmiiksi raidoitettua lankaa, jota minulta löytyi jo kaapista. Lupasin että tekaisen parin orvolle, kun ei se ollut mikään vaikea palmikkokuvioitu lapanen vaan ihan peruskäsine. Nopsasti tulee ja näppärä tv-neule onkin. Oma Cavern Cardigan on edistynyt hieman hitaasti, sen kanssa kun joudun katsomaan ohjetta ja en tietenkään ole printannut sitä. Matkakäsityöksi se ei siis sovi. Nyt pohdin tätä mitä saakaan ottaa lentokoneeseen ja oliko totta, että virkkuukoukku on sallittu vaikka sukkapuikot ei. Yhden virkkuukoukun menetys ei olis valtava takaisku, mutta ehkä otan varalta toisen koukun matkatavaroihin, jos metallinen koukku ei pääsekään lentokoneen sisätiloihin.
Nyt palaan lapasen ääreen ja lämmitän ruokaa. Iski kauhea ryynimakkaran himo ja nyt napostelen tyytyväisenä makkaraa, vaikka puolukkahillo puuttuukin. Parasta ryynimakkara olisi kyllä ulkona torin laidalla syötynä sen lämmön sulattaessa kevätilman kohmettamia sormia, mutta kyllä se maistuu myös näin kotona haarukan ja veitsen kanssa poskeen pisteltynä.
Kevätaurinkoa toivotellen!
ps. Se tentti, jota hehkutin joku aika sitten. Meni läpi! Ei huippuarvosanoin, mutta who cares! Taas yhden kurssin lähempänä maisteriutta!