Miten aika meneekin näin nopeaa? Äsken aloitin kahden kuukauden työt, nyt niistä on jo puolet mennyt. Oho. Tekevän aika ei käy pitkäksi eikä kestä kauaa... Peruskoulussa päivät soljuu ohi kuin jäälautat kevättulvassa. Kirkkaina, lähes identtisinä mutta kuitenkin aina omanlaisinaan. Samat lapset ovat toisina päivinä kuin kofeiinihulluja apinoita, toisina maailman suloisimpia kullanmuruja. Ihan hurjaa millaista myllerrystä noiden nuorten elämä on. Onneksi itse olen jo tasapainoisempi. Alkaa hymyilyttää kun nuoret ovat niin melodramaattisia ja yliteatraalisia. "Mä kuolen jos pitää odottaa vielä viisi minuuttia!" Hohhoi. Aivan höpöä sakkia.
Mutta tänään. Koulupäivän jälkeen kuulen
uutisen.
Yllättävän vaarallinen ammatti on tullut valittua.
Luulenpa että lapset puhuvat asiasta huomenna koulussa.