Smack that Pony!
Televisiossa epätodellisen ihana Jude Law esittää Alfieta. Aika hyvä leffa, jostain syystä odotin sen olevan todella huono. Toisaalta, mieskauneutta arvostavalle se ei ole ollenkaan paha valinta aivottomaksi taustaksi neulomiselle. (tai tässä tapauksessa Facebook-surffailun taustalle) Millainen onkaan mahtanut olla vuoden 1966 Michael Caine -versio samaisesta tarinasta?
Viikko sujahti ohi nopsaan. Kun torstaina molemmat surffaajat lähtivät, toinen etelään ja toinen kohti Ruotsia pyörällään, jäin itsekseni ja olin reipas. Istuin yliopistolla tietokoneen ääressä tutkimassa ja vertaamassa jo suoritettuja opintojani tutkintovaatimuksen kursseihin. Näyttää vielä aika työläältä tämä viimeinen vuosi. Tai "viimeinen". Aion poistaa nuo lainausmerkit ja saada aikaan kaiken mihin vaan pystyn niin pian kuin mahdollista. Kahdelle kurssille on jo ilmoittauduttu ja huomenna on yhdeksästä neljään päivä. Todella pitkästä aikaa.
Muuta. Aika menee niin lujaa etten tajuakaan. Hyvät ystäväni ovat menossa lokakuun alussa naimisiin ja olin suunnitellut tekeväni itselleni kauniin merinovillaisen huivin häihinsä. Nyt aikaa on 3 viikkoa ja huivi pitäisi tehdä 3 puikoilla...Eli siis aika pienillä. En tiedä, ei näytä kovin lupaavalta. Missäs välissä mie kudon kun pitää olla koko ensi viikko yliopistolla luennoilla? Ja graduakin pitäisi tehdä. Huoh. Taitaa tää tyttö saada itselleen huivin seuraaviin häihin. Joista ei siis ole vielä tietoakaan.
Mutta kuten eräs ystävä sanoi kerran, kaikki aina valittaa blogeissaan. Ei siis saa valittaa. Mikä tässä nyt niin huonosti on? Koti on harvinaisen siisti surffaajien seurauksena, ulkona on kirpeän raikas syyssää, flunssa on hellittänyt ja nuhaakin on vain nimeksi. Lohipasta maistuu hyvältä. Ja suklaata on vielä jäljellä. Mitä muuta sitä kaipaisi? Ehkä lisää rooibos-teetä. Mutta kyllä vanilja-teekin kelpaa. Sytytetään kynttilä ja katsellaan ulos ikkunasta.
Viikko sujahti ohi nopsaan. Kun torstaina molemmat surffaajat lähtivät, toinen etelään ja toinen kohti Ruotsia pyörällään, jäin itsekseni ja olin reipas. Istuin yliopistolla tietokoneen ääressä tutkimassa ja vertaamassa jo suoritettuja opintojani tutkintovaatimuksen kursseihin. Näyttää vielä aika työläältä tämä viimeinen vuosi. Tai "viimeinen". Aion poistaa nuo lainausmerkit ja saada aikaan kaiken mihin vaan pystyn niin pian kuin mahdollista. Kahdelle kurssille on jo ilmoittauduttu ja huomenna on yhdeksästä neljään päivä. Todella pitkästä aikaa.
Muuta. Aika menee niin lujaa etten tajuakaan. Hyvät ystäväni ovat menossa lokakuun alussa naimisiin ja olin suunnitellut tekeväni itselleni kauniin merinovillaisen huivin häihinsä. Nyt aikaa on 3 viikkoa ja huivi pitäisi tehdä 3 puikoilla...Eli siis aika pienillä. En tiedä, ei näytä kovin lupaavalta. Missäs välissä mie kudon kun pitää olla koko ensi viikko yliopistolla luennoilla? Ja graduakin pitäisi tehdä. Huoh. Taitaa tää tyttö saada itselleen huivin seuraaviin häihin. Joista ei siis ole vielä tietoakaan.
Mutta kuten eräs ystävä sanoi kerran, kaikki aina valittaa blogeissaan. Ei siis saa valittaa. Mikä tässä nyt niin huonosti on? Koti on harvinaisen siisti surffaajien seurauksena, ulkona on kirpeän raikas syyssää, flunssa on hellittänyt ja nuhaakin on vain nimeksi. Lohipasta maistuu hyvältä. Ja suklaata on vielä jäljellä. Mitä muuta sitä kaipaisi? Ehkä lisää rooibos-teetä. Mutta kyllä vanilja-teekin kelpaa. Sytytetään kynttilä ja katsellaan ulos ikkunasta.