Väliaikaraportti
Mikähän siinä on että toisinaan asiat ei vaan onnistu? Niin kuin nyt tämä bloggaaminen. Tarkoitus oli laittaa iloinen ja pirskahteleva lomaraportti Tallinnasta ja mökkeilystä, mutta nyt olenkin täysin puhditon ja ihan veto poissa koska sain viimeisimmän lomareissun kotiintuliaislahjana kovan flunssan. Nenä on tukossa ja silti valuu räkää. Niistämisen jälkeen menee puoli tuntia että korvat aukeavat ja joka paikkaa kolottaa. Siis olo on ihan karmea. Ei huvita mikään ja kaikki on huonosti.
Tietysti ymmärrän että se johtuu vaan tästä kurjasta olosta mutta kyllä silti harmittaa. Tahdoin olla iloinen ja innostunut oma itseni. Se ei nyt vaan onnistu.
Ei tänään kiitos.
Tuli muuten mieleen että että Mentalwearilla pitäisi olla paita tuolla tekstillä. Sehän voi merkitä mitä vaan. Voikohan niille ehdottaa?
Raportoin elämän ihanuudesta sitten, kun pilvet ovat poistuneet ja aurinko tosiaan taas paistaa tähän risukasaan. Voikaa te kaikki paremmin siihen asti.
pst... päivän menu on kipeänä aika omituinen. Ruoka ei oikein tahdo maistua, mutta jotain on pakko syödäkin. Eräs ystäväni uskoo suolaisten sipsien auttavan karkottamaan flunssan ja mie sovelsin sitä laittamalla ison kipollisen popkorneja, joissa oli reilusti suolaa ja voisulaa. Lisäksi pakotin alas yhden omenan ja kaurapuuroa marjakeiton kera.
Tuo viimeisin on itseasiassa kunnianosoitus kummitädilleni, joka on varmaan viimeiset 50 vuotta laittanut joka päivä marjakiisseliä/keittoa (tai miksi sitä nyt sanoisikaan) ja sitä sitten on syötykin aamupalalla, päivällisellä, iltapalalla... Niin mieki tein kun olin mökillä heidän luonaan tuossa elokuun puolella. Soppa on kyllä hyvää, mutta sen syöminen pakosta on pitemmän päälle ikävää ja aiheuttaa harmillisen kyllästymisen ko. aineeseen. Tietääkseni kumpikaan serkuistani ei ole enää soppaa syönyt päästyään kotoa äidin vaikutusalueelta pois. Voi.
Tätini yritti vaan opettaa lapsilleen terveellisiä elämäntapoja. Mutta tästä opimme ettei pakottaminen ole hyväksi. Itsekään en suostu syömään pinaattikeittoa sen jälkeen kun ala-asteen opettaja pakotti syömään jo kylmyyttään jähmettyneen keiton kokkareineen päivineen. Kakomisrefleksin se aiheuttaa, yhä tänäkin päivänä.
Tietysti ymmärrän että se johtuu vaan tästä kurjasta olosta mutta kyllä silti harmittaa. Tahdoin olla iloinen ja innostunut oma itseni. Se ei nyt vaan onnistu.
Ei tänään kiitos.
Tuli muuten mieleen että että Mentalwearilla pitäisi olla paita tuolla tekstillä. Sehän voi merkitä mitä vaan. Voikohan niille ehdottaa?
Raportoin elämän ihanuudesta sitten, kun pilvet ovat poistuneet ja aurinko tosiaan taas paistaa tähän risukasaan. Voikaa te kaikki paremmin siihen asti.
pst... päivän menu on kipeänä aika omituinen. Ruoka ei oikein tahdo maistua, mutta jotain on pakko syödäkin. Eräs ystäväni uskoo suolaisten sipsien auttavan karkottamaan flunssan ja mie sovelsin sitä laittamalla ison kipollisen popkorneja, joissa oli reilusti suolaa ja voisulaa. Lisäksi pakotin alas yhden omenan ja kaurapuuroa marjakeiton kera.
Tuo viimeisin on itseasiassa kunnianosoitus kummitädilleni, joka on varmaan viimeiset 50 vuotta laittanut joka päivä marjakiisseliä/keittoa (tai miksi sitä nyt sanoisikaan) ja sitä sitten on syötykin aamupalalla, päivällisellä, iltapalalla... Niin mieki tein kun olin mökillä heidän luonaan tuossa elokuun puolella. Soppa on kyllä hyvää, mutta sen syöminen pakosta on pitemmän päälle ikävää ja aiheuttaa harmillisen kyllästymisen ko. aineeseen. Tietääkseni kumpikaan serkuistani ei ole enää soppaa syönyt päästyään kotoa äidin vaikutusalueelta pois. Voi.
Tätini yritti vaan opettaa lapsilleen terveellisiä elämäntapoja. Mutta tästä opimme ettei pakottaminen ole hyväksi. Itsekään en suostu syömään pinaattikeittoa sen jälkeen kun ala-asteen opettaja pakotti syömään jo kylmyyttään jähmettyneen keiton kokkareineen päivineen. Kakomisrefleksin se aiheuttaa, yhä tänäkin päivänä.