sellaista se on
Ulkona on melkein täysikuu. Tai miten se nyt pitäisi sanoa, kun se on jo pienenevä... Syksyltähän tuokin näyttää. Kesällähän täällä pohjoisessa ei pahemmin kuuta näy kun on niin kirkasta ja valoisaa. Nyt, syksyn lähetessä alkaa kuukin kirkastumaan ja valaisemaan yötaivasta
( Read more... )
Minä olen miettinyt tavaroiden määrää, järjestystä sekä tavarasta ja järjestyksestä luopumista. Roikkuuko menneisyys mukana liian pienissä vaatteissa, opiskelumuistiinpanoissa, kirjoissa ja kansioissa? Miksi pitää hamstrata, kun ei edes tiedä, mitä omistaa? Ja kuitenkin ollaan jo videokaseteillakin - niitä oli yli sata - heitetty vesilintua, mutta tavaraa on silti liikaa? Oliko se joku taiteilijanainen, joka luetteloi yksiönsä kaikki tavarat. Oliko niitä 30 000? Muistatko, tiedätkö?
Yhden kaverin muuttoa tässä äskettäin järjestellessä mietittiin, että sitä ostaa kaappiin sellaista ruokaa, jota pitäisi syödä, mutta syö ruokaa, jota tekee mieli. Muuttopakatessa kuivamuonakaapista löytyy terveellisiä eväitä, parasta ennen 2004...
No, äijät ovat jo yöpuulla, minä katselen tallentamaani House invaders-ohjelmaa. Olisi niin helppoa, jos joku muu toteuttaisi kaikki keskeneräiset suunnitelmat muutaman näppärän nikkarimiehen kera. Oma peukalo kun on sangen keskellä kämmentä...
"Vasara ja nauloja, koko rahalla..."
srkkttö
Reply
Niin, tavaraa on. Et ole koskaan käynyt mun luona ja silti arvannet ettei täällä ole kovin vähän roinaa. No aattele että se mikä teillä oli herttoniemes, mut pienemmäs kämpäs ja enemmän. Heh. Ai että pitäiskö jotain heittää poiskin? No joo, joku päivä...
Nukkumaan olin itseasias menos, mut huomasin että sie taas täällä piristät mun muuten niin kovin hiljaista blogiani. Kivaa :) Nähdään kuule pian!
Reply
Leave a comment