Kevätkärpäsen surinaa pään sisällä
Kesän lähestyminen on aikaansaanut jo monenlaisia oireita. Olen pessyt puolet ikkunoistani voidakseni katsella vihertyvää maisemaa (puolet siksi etten ole kuitenkaan jaksanut siirtää kukkia pois ikkunoiden edestä eli vain helposti tavoitettavat ikkunapinnat on nyt puhtaita), putsannut eteisen vaatehyllyn talven villahuiveista ja takeista, pussittanut talvikengät ja siirtynyt smoothie-addiktiksi. (Smoothiet ovat lempparikesäruokaani, kylmiä ja virkistäviä sekä täynnä marjaista ja hedelmäistä terveyttä!)
Parvekepuutarhani uinuu edelleen ruususen untaan ja odottaa milloin huomaan taas olevani liian myöhässä kukkien esikasvatuksen kanssa. No, okei, olen jo myöhässä, mutta täällä Rovaniemen korkeudella ei oikein näe mielessään järkeä esikasvattaa kukkia jo helmikuussa kun pakkasen paukkaavat ulkona ja yksiön ikkunoilla on ahdasta. Mutta useimmiten käy kuitenkin niin että kolmen kuukauden meinaamisen jälkeen huomaan toukokuun viimeisen viikon olevan edessä ja havahdun siihen etten ole kylvänyt vielä mitään! Mutta eipä hätää, vielä kerkeää... Ensin kuitenkin käyn kaupasta vähän kylvömultaa ja siitäpä se lähtee.
Neulominen on jatkunut reippaasti siitä lähtien kun nostin huivinalun uudelleen käsiini. Keväthuivihan siitä tulee, toivon vaan että neulomisinto jatkuu niin kauan että saan sen valmiiksi asti. Olisi ihan mukavaa kun olisi kesähuivina tuommoinen pieni vaaleanvihreä ohut hartiapeite. Jep, kuvia sitten kun se valmistuu.
Hmm, nyt takaisin oikeaan maailmaan ja puuhaanmaan. Voi ei, telkussa on kokkiohjelma, nyt tuli nälkä... Eli ruuanlaittoon. Palaamme astialle, later.
Parvekepuutarhani uinuu edelleen ruususen untaan ja odottaa milloin huomaan taas olevani liian myöhässä kukkien esikasvatuksen kanssa. No, okei, olen jo myöhässä, mutta täällä Rovaniemen korkeudella ei oikein näe mielessään järkeä esikasvattaa kukkia jo helmikuussa kun pakkasen paukkaavat ulkona ja yksiön ikkunoilla on ahdasta. Mutta useimmiten käy kuitenkin niin että kolmen kuukauden meinaamisen jälkeen huomaan toukokuun viimeisen viikon olevan edessä ja havahdun siihen etten ole kylvänyt vielä mitään! Mutta eipä hätää, vielä kerkeää... Ensin kuitenkin käyn kaupasta vähän kylvömultaa ja siitäpä se lähtee.
Neulominen on jatkunut reippaasti siitä lähtien kun nostin huivinalun uudelleen käsiini. Keväthuivihan siitä tulee, toivon vaan että neulomisinto jatkuu niin kauan että saan sen valmiiksi asti. Olisi ihan mukavaa kun olisi kesähuivina tuommoinen pieni vaaleanvihreä ohut hartiapeite. Jep, kuvia sitten kun se valmistuu.
Hmm, nyt takaisin oikeaan maailmaan ja puuhaanmaan. Voi ei, telkussa on kokkiohjelma, nyt tuli nälkä... Eli ruuanlaittoon. Palaamme astialle, later.