Elämää, ei sen enempää
Taas on elämä kiireisempää kuin aikoihin. Pääsiäislomasta selvittiin hengissä ja nyt on edessä viikonloppu ylioppilasteatterifestareita. Kuopio kutsuu ja saan festareilla nauttia täysin rinnoin, kun meidän esityksemme on heti ensimmäisenä iltana. Mukavaa, näen erästä Kuopiossa asuvaa ystäväänikin pitkästä aikaa.
Nyt on koti kaaoksessa, siis edelleen, ja kun palaan reissusta, saan luokseni ensimmäisen sohvasurffaajan. Couchsurfing on yhteisö, johon liityin vanhan ystäväni kautta (sama kaveri, joka kannusti minut aloittamaan nettipäiväkirjan). Viikonlopun jälkeen luokseni tulee siis ensimmäinen reppumatkaaja ja toki pitää asunto siivota että tänne ketään voi päästää. Äh. En vaan saa itseäni aloittamaan. Olen niin vätys. Keljuttaa oma saamattomuuteni.
Kaikkea sitä ihminen keksiikin. Kävin kattelemassa irc-galleriaa ja siellähän on tosi monta tuttua. Jopa Lapin ylioppilasteatterilla on oma ryhmä ja kaverit löytyy sieltä.
Neulerintamalla keskeneräisyys jatkuu. Serkun tyttöjen sukista 2/3 on valmiina eli pienimpien sukat on tehty, mutta isoimman tytön sukat vielä uupuu ja en kehtaa lähettää vajaata pakettia. OIkeastaan en usko että hän varmaan suuttuu jos ei saa omia sukkiaan vielä, mutta itseä kismittää kun lupasin sukat kaikille.
Diana Gabaldonin viimeisin suomennettu kirja on nyt kahlattu läpi. Vaivaiset 1300 sivua. Mitä nyt teen? Olen syksystä saakka lukenut noita kirjoja, nyt iski tyhjyys. Ikävä Skotlantiin on niin mukavasti lientynyt kirjoja lukiessa, nyt joutunen taas alkaa tutkailla lentolippujen hintoja...
Nyt on koti kaaoksessa, siis edelleen, ja kun palaan reissusta, saan luokseni ensimmäisen sohvasurffaajan. Couchsurfing on yhteisö, johon liityin vanhan ystäväni kautta (sama kaveri, joka kannusti minut aloittamaan nettipäiväkirjan). Viikonlopun jälkeen luokseni tulee siis ensimmäinen reppumatkaaja ja toki pitää asunto siivota että tänne ketään voi päästää. Äh. En vaan saa itseäni aloittamaan. Olen niin vätys. Keljuttaa oma saamattomuuteni.
Kaikkea sitä ihminen keksiikin. Kävin kattelemassa irc-galleriaa ja siellähän on tosi monta tuttua. Jopa Lapin ylioppilasteatterilla on oma ryhmä ja kaverit löytyy sieltä.
Neulerintamalla keskeneräisyys jatkuu. Serkun tyttöjen sukista 2/3 on valmiina eli pienimpien sukat on tehty, mutta isoimman tytön sukat vielä uupuu ja en kehtaa lähettää vajaata pakettia. OIkeastaan en usko että hän varmaan suuttuu jos ei saa omia sukkiaan vielä, mutta itseä kismittää kun lupasin sukat kaikille.
Diana Gabaldonin viimeisin suomennettu kirja on nyt kahlattu läpi. Vaivaiset 1300 sivua. Mitä nyt teen? Olen syksystä saakka lukenut noita kirjoja, nyt iski tyhjyys. Ikävä Skotlantiin on niin mukavasti lientynyt kirjoja lukiessa, nyt joutunen taas alkaa tutkailla lentolippujen hintoja...