Mahtava maanantai ja kokkaava nero
Voi hyvänen aika. Eikö ihminen koskaan opi?
Tein tässä valmisteluja kaalilaatikkoa varten. Ruskistin jauhelihaa, silppusin sipulia, maustoin lihan. Chilipippurin murskaamisen jälkeen kuuliaisesti pesin käteni. Ja silti, kun äsken epähuomiossa hieroin silmiäni, tajusin tehneeni virheen. Au. Au. Auauauauau. AUUUUU!
Hittolainen. Enpä ole ennen kokenut moista epämukavuutta. Meni kauan ennen kuin kykenin edes avaamaan silmäni, saati että se olisi lakannut vetistämästä. Onneksi kyyneleet parantavat ja sain sen jonkun mystisesti käsienpesuni välttäneen chiliuutteen pois silmääni ärsyttämästä. Ihan kamala kipu ja tuska. Onneksi loppui.
Huh.
Mitäpä muuta tänne? Ilokseni sain yllättäin taas opettajan sijaisuuden ja ihan omaa alaa jälleen. Joku työkeiju siunaa meikälikkaa nyt oikein olan takaa. Loppuviikon opetan yläastelaisia omassa vanhassa koulussani. On muuten aika friikkiä kävellä vanhan koulunsa käytäviä opettajan roolissa. Koko talo näyttää pienemmältä kuin silloin aikoinaan, yläastelaiset näyttävät ihan vauvoilta ja jopa jotkut opettajista näyttävät nuorilta! Oho.
Tein myös jotain graduni eteen. Sain suostumuksen haastatteluun eräältä taiteilijalta, jonka kanssa tapasimme hänen pitämällä luennollaan. Haastattelua varten pitää joko mennä Inariin tai sitten kolmen viikon päästä tapaamme jälleen täällä, hän kun oli tilannut silmälasit tänne. (Rovaniemi on tämmöinen metropoli jonne tullaan koko läänistä shoppaamaan. Heh, juu aivan...)
Nyt iltapesulle, huomenna on työpäivä!
Tein tässä valmisteluja kaalilaatikkoa varten. Ruskistin jauhelihaa, silppusin sipulia, maustoin lihan. Chilipippurin murskaamisen jälkeen kuuliaisesti pesin käteni. Ja silti, kun äsken epähuomiossa hieroin silmiäni, tajusin tehneeni virheen. Au. Au. Auauauauau. AUUUUU!
Hittolainen. Enpä ole ennen kokenut moista epämukavuutta. Meni kauan ennen kuin kykenin edes avaamaan silmäni, saati että se olisi lakannut vetistämästä. Onneksi kyyneleet parantavat ja sain sen jonkun mystisesti käsienpesuni välttäneen chiliuutteen pois silmääni ärsyttämästä. Ihan kamala kipu ja tuska. Onneksi loppui.
Huh.
Mitäpä muuta tänne? Ilokseni sain yllättäin taas opettajan sijaisuuden ja ihan omaa alaa jälleen. Joku työkeiju siunaa meikälikkaa nyt oikein olan takaa. Loppuviikon opetan yläastelaisia omassa vanhassa koulussani. On muuten aika friikkiä kävellä vanhan koulunsa käytäviä opettajan roolissa. Koko talo näyttää pienemmältä kuin silloin aikoinaan, yläastelaiset näyttävät ihan vauvoilta ja jopa jotkut opettajista näyttävät nuorilta! Oho.
Tein myös jotain graduni eteen. Sain suostumuksen haastatteluun eräältä taiteilijalta, jonka kanssa tapasimme hänen pitämällä luennollaan. Haastattelua varten pitää joko mennä Inariin tai sitten kolmen viikon päästä tapaamme jälleen täällä, hän kun oli tilannut silmälasit tänne. (Rovaniemi on tämmöinen metropoli jonne tullaan koko läänistä shoppaamaan. Heh, juu aivan...)
Nyt iltapesulle, huomenna on työpäivä!