Sunnuntai ja Gilmoren tytöt!
Oi. Tänään olen saanut poronkäristystä, pitkästä aikaa. Meillä kotona kun poro on niin arkista lihaa ettei se ikinä päädy käristykseksi asti, vaan keittoon. Olipa makoisaa, tuli melkein turistiolo. Heh.
Ja tytöt siellä Stars Hollowssa jatkavat elämäänsä. Tulen niin hyvälle tuulelle tästä sarjasta! AH, jos joskus Amerikkalaiset ovatkin siirappisia, niin tässä sarjassa ne ovat sitä juuri sopivasti. Kiitos YLE ja saisiko jaksoista uusinnan samalla viikolla jo?
Muutenkin hyvä päivä. Kävimme jälleen ystävän kanssa shoppaamassa kauppojen roskisten kautta. Nyt riittää ruisleipää taas vähäksi aikaa. On myös pullaa, suklaakakkua, joghurttia (vai jukurttia?), maitoa, piimää, kuohukermaa, jopa tonnikalaa purkeissa ja Urtekramin maissihiutaleita. Ja kaiken huippu: lipeäkalaa! Kaikkea sitä löytyy kun viitsii katsoa.
En uskalla edes ajatella kuinka paljon ruokaa menee roskiin Helsingissä kun Rovaniemelläkin on löydettävissä näin kattavasti kaikkea. Löytämämme hedelmät olivat pakkasen takia jo umpijäässä, mutta sipuleita sentään saatiin. Että edes jotain tuoretta.
Yksinnyhvääminen saa suupieleni valumaan alaspäin. Keskittyessäni käsitöihin tai muuhun näytän vakavalta ja ilme on juro. O-ou! Pitänee olla enemmän ihmisten kanssa ja nauraa, ettei ala tuo myrtsi-ilme olla tavallisempi. Tai sitten ikä alkaa näkyä ja hymynaamani muuttuu vakavaksi yrmyilmeeksi. Apua! Tätäkö se vanheneminen on? Että vaikka olisi sisällä ihan iloinen olo, niin suupielet kokevat painovoiman erityisen voimakkaina ja sen kun valuvat alaspäin? Voi EI! Tätä vastaan pitää taistella! Nauruterapiaa, sanon minä!!!
Öh. Taas liiankin myöhä. Peti kuntoon ja unta palloon. Minun netinkäyttöni pitäisi olla jotenkin ajastettua ja yli tunnin surffaamisen jälkeen koneen pitäisi katkaista nettiyhteys. Sepä saisikin minut hermoraunioksi :) Ihan oikein mulle.
Mutta siis. Öitä.
Ja tytöt siellä Stars Hollowssa jatkavat elämäänsä. Tulen niin hyvälle tuulelle tästä sarjasta! AH, jos joskus Amerikkalaiset ovatkin siirappisia, niin tässä sarjassa ne ovat sitä juuri sopivasti. Kiitos YLE ja saisiko jaksoista uusinnan samalla viikolla jo?
Muutenkin hyvä päivä. Kävimme jälleen ystävän kanssa shoppaamassa kauppojen roskisten kautta. Nyt riittää ruisleipää taas vähäksi aikaa. On myös pullaa, suklaakakkua, joghurttia (vai jukurttia?), maitoa, piimää, kuohukermaa, jopa tonnikalaa purkeissa ja Urtekramin maissihiutaleita. Ja kaiken huippu: lipeäkalaa! Kaikkea sitä löytyy kun viitsii katsoa.
En uskalla edes ajatella kuinka paljon ruokaa menee roskiin Helsingissä kun Rovaniemelläkin on löydettävissä näin kattavasti kaikkea. Löytämämme hedelmät olivat pakkasen takia jo umpijäässä, mutta sipuleita sentään saatiin. Että edes jotain tuoretta.
Yksinnyhvääminen saa suupieleni valumaan alaspäin. Keskittyessäni käsitöihin tai muuhun näytän vakavalta ja ilme on juro. O-ou! Pitänee olla enemmän ihmisten kanssa ja nauraa, ettei ala tuo myrtsi-ilme olla tavallisempi. Tai sitten ikä alkaa näkyä ja hymynaamani muuttuu vakavaksi yrmyilmeeksi. Apua! Tätäkö se vanheneminen on? Että vaikka olisi sisällä ihan iloinen olo, niin suupielet kokevat painovoiman erityisen voimakkaina ja sen kun valuvat alaspäin? Voi EI! Tätä vastaan pitää taistella! Nauruterapiaa, sanon minä!!!
Öh. Taas liiankin myöhä. Peti kuntoon ja unta palloon. Minun netinkäyttöni pitäisi olla jotenkin ajastettua ja yli tunnin surffaamisen jälkeen koneen pitäisi katkaista nettiyhteys. Sepä saisikin minut hermoraunioksi :) Ihan oikein mulle.
Mutta siis. Öitä.