Lupauksia ja toiveita
Olkoon uusi vuosi uuden tuoja.
Jospa vaikka ruoskisin itsestäni esiin sen maisteris-minän ja saisin opinnot jätettyä taakseni. Lupaan ainakin oikeasti yrittää.
Toivon myös parempaa itsekuria ja kehitystä omiin organisointikykyihini.
Toivon uskaltavani ihastua oikeasti eikä vain rakastumisen ajatukseen, tapaavani mukavia, aitoja, rehellisiä ihmisiä ja osaavani käyttäytyä niin ettei isää hävettäisi tyttönsä käytös. (siis jos tietäisi, eihän se oikeasti tiedä mitä kaikkea mie puuhaan:)
Toivon paljon lunta ja kovia pakkasia, jotta pääsen pulkkamäkeen ja kokeilemaan toppahousujani siinä mihin ne on tarkoitettukin eli ulkoilmaurheiluun.
Toivon myös selviytymiskykyä kaikista ikävistä tilanteista ja reipasta mieltä jopa silloin kun eksä kävelee vastaa uuden tyttöystävän kurkistellessa kainalossaan.
Toivon maailmanrauhaa ja blogistaniaan vähemmän vittuilua tai ainakin vain rakentavaa ja omalla nimellä tehtyä kritiikkiä. Anonyymit haukkuja saakoon jännetupin tulehduksen ja kaatukoon heidän koneensa näin keskeyttäen pahanmielen jakamisen kommenttien muodossa.
Ja hyvää mieltä kaikille, jotka sattuvat sitä liian harvoin saamaan. Hymyjä tuntemattomilta ihmisiltä ja nauruja tutuilta. Halauksia niiltä, joilta olet niitä aina halunnut ja vielä sellaisiltakin, joilta et niitä odottaisi.
Suukkoja, pusuja ja suudelmia kaikille ne ansainneille ja niillekin, jotka luulevat etteivät niitä ansaitse! Puss puss puss!!!
Hmh.
Ensin kiukuttelin edellisen postauksen kommentteihin, nyt tuli tämä "halaan koko maailmaa" -vaihe. Eipä kai tuo mittään. Kertonee jotain minun pahantuulisuuteni lyhytkestoisuudesta. Mokoma skitsofreenikko. Vai onko tämä paremminkin maanisdepressiivistä?
Voikaa hyvin ja paksusti, palaamme astialle uuden vuoden puolella!
Jospa vaikka ruoskisin itsestäni esiin sen maisteris-minän ja saisin opinnot jätettyä taakseni. Lupaan ainakin oikeasti yrittää.
Toivon myös parempaa itsekuria ja kehitystä omiin organisointikykyihini.
Toivon uskaltavani ihastua oikeasti eikä vain rakastumisen ajatukseen, tapaavani mukavia, aitoja, rehellisiä ihmisiä ja osaavani käyttäytyä niin ettei isää hävettäisi tyttönsä käytös. (siis jos tietäisi, eihän se oikeasti tiedä mitä kaikkea mie puuhaan:)
Toivon paljon lunta ja kovia pakkasia, jotta pääsen pulkkamäkeen ja kokeilemaan toppahousujani siinä mihin ne on tarkoitettukin eli ulkoilmaurheiluun.
Toivon myös selviytymiskykyä kaikista ikävistä tilanteista ja reipasta mieltä jopa silloin kun eksä kävelee vastaa uuden tyttöystävän kurkistellessa kainalossaan.
Toivon maailmanrauhaa ja blogistaniaan vähemmän vittuilua tai ainakin vain rakentavaa ja omalla nimellä tehtyä kritiikkiä. Anonyymit haukkuja saakoon jännetupin tulehduksen ja kaatukoon heidän koneensa näin keskeyttäen pahanmielen jakamisen kommenttien muodossa.
Ja hyvää mieltä kaikille, jotka sattuvat sitä liian harvoin saamaan. Hymyjä tuntemattomilta ihmisiltä ja nauruja tutuilta. Halauksia niiltä, joilta olet niitä aina halunnut ja vielä sellaisiltakin, joilta et niitä odottaisi.
Suukkoja, pusuja ja suudelmia kaikille ne ansainneille ja niillekin, jotka luulevat etteivät niitä ansaitse! Puss puss puss!!!
Hmh.
Ensin kiukuttelin edellisen postauksen kommentteihin, nyt tuli tämä "halaan koko maailmaa" -vaihe. Eipä kai tuo mittään. Kertonee jotain minun pahantuulisuuteni lyhytkestoisuudesta. Mokoma skitsofreenikko. Vai onko tämä paremminkin maanisdepressiivistä?
Voikaa hyvin ja paksusti, palaamme astialle uuden vuoden puolella!