Tekstiviesti ja elämän tarkoitus

Sep 20, 2006 02:20

Sain eilen viestin vanhalta ystävältä, josta en ole kuullut vuosiin. Ja nytkin info tuli väärään osoitteeseen eksyneen tekstiviestin muodossa. Kun vastasin hänelle, ettei tainnut mennä nyt tieto perille oikeaan osoitteeseen, hän iloisena tilaisuudesta kyseli kuulumisiani. Siinäpä muutaman tekstari sitten vaihdettiin ja jäin pohtimaan hänen kysymystään: että olenko onnellinen?

Olen minä onnellinen. Ei ole töitä tällä hetkellä eikä tulojakaan, mutta ei elämä huoleta. Gradu valmistuu sitten kun se valmistuu. Ja vaikka iltaisin saan mennä nukkumaan yksin, en ahdistu siitäkään. Kyllä sekin tilanne voi muuttua milloin vain. Mitäpä tässä olisi hätänä, kun on katto pään päällä, hyvää ruokaa ja tekemistä. Mukavia ystäviä, joiden kanssa nauraa ja höpöttää ja viettää aikaa. Lankaa niin paljon, että kotona telkkarin äärellä ei tarvitse jouten istua vaan saa kädet tikuttaa sukkia ja huiveja itselle ja ystäville.

Niin, kyllä minä olen onnellinen. En superhyperonnellinen, mutta silleen tyynesti, rauhallisella tavalla onnellinen. Tuo edellä mainittu hyperonnellisuus on sitä ihastumisonnea ja rakastumiseuforiaa, jota ei nyt muutenkaan voi kauaa ylläpitää. Onnellisuus on tyytyväisyyttä tähän oman elämän arkeen, ettei asiat rassaa. Että kaikki on hyvin.

Ja onhan ne.

Oletko sinä onnellinen?

elämä, minä

Previous post Next post
Up