Kesä ja kärpäset... bussin ikkunoissa
Tänään se kesä tuli. Aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa ja tuli oikein lämmin. Keskustan itsemurhatornissa luki +20 ja ihmiset ostivat jäätelötötteröitä Nestlen kojusta. Hei hei vanha Valio, hei hei lapsuuteni makuelämykset! Hei hei suomalainen raha, mukavaa matkaa maailmalle.
Huomenna aamulla klo 7 bussimme alkaa pitkän matkansa kohti Hampuria ja Berliiniä. Turku-Tukholma-Helsingör-Tanska-Saksa... Matkapahoinvointilääkkeet on ostettu. Samoin korvatulpat, päänsärkylääkkeet, rakkolaastarit ja tuliaissalmiakit. En oikein tajua että huomenna se lähtö jo on. En ole vieläkään pakannut. Ja herätys on noin viiden tunnin päästä.
Ihastuttavaa on, että ystäväni, joka asuu Stuttgartissa miehensä ja pienen Julius-poikansa kanssa, ei halunnut salmiakkia vaan pyysi minua tuomaan puurohiutaleita. Vielä nimenomaan Nallen 4-viljan hiutaleita. Voi kuinka söpöä! Niitä ei sitten ilmeisesti saa Saksasta. Toinen ystäväperhe, joiden luona vierailen, eivät tahtoneet minun tuovan mitään, mutta sen sijaan kysyivät voisinko viedä jotain mukanani takaisin Suomeen. He ovat muuttamassa kesäkuun lopussa itsekin takaisin ja epäilivät, ettei kaikki tavara tule mahdu heidän mukaansa. Lupasin kysyä saako meidän bussiin mahtumaan yhden paketin, ja ystäväni olivat iloisen kiitollisia. Voi kuinka helppoa ihmisten ilahduttaminen onkaan!
Tämä blogi hiljenee nyt 10 päiväksi. Jos ajaudun netin ääreen matkallani, en varmana päivitä. Nyt alkoi nettipimento!
Niin, se laukun pakkaaminen....
Huomenna aamulla klo 7 bussimme alkaa pitkän matkansa kohti Hampuria ja Berliiniä. Turku-Tukholma-Helsingör-Tanska-Saksa... Matkapahoinvointilääkkeet on ostettu. Samoin korvatulpat, päänsärkylääkkeet, rakkolaastarit ja tuliaissalmiakit. En oikein tajua että huomenna se lähtö jo on. En ole vieläkään pakannut. Ja herätys on noin viiden tunnin päästä.
Ihastuttavaa on, että ystäväni, joka asuu Stuttgartissa miehensä ja pienen Julius-poikansa kanssa, ei halunnut salmiakkia vaan pyysi minua tuomaan puurohiutaleita. Vielä nimenomaan Nallen 4-viljan hiutaleita. Voi kuinka söpöä! Niitä ei sitten ilmeisesti saa Saksasta. Toinen ystäväperhe, joiden luona vierailen, eivät tahtoneet minun tuovan mitään, mutta sen sijaan kysyivät voisinko viedä jotain mukanani takaisin Suomeen. He ovat muuttamassa kesäkuun lopussa itsekin takaisin ja epäilivät, ettei kaikki tavara tule mahdu heidän mukaansa. Lupasin kysyä saako meidän bussiin mahtumaan yhden paketin, ja ystäväni olivat iloisen kiitollisia. Voi kuinka helppoa ihmisten ilahduttaminen onkaan!
Tämä blogi hiljenee nyt 10 päiväksi. Jos ajaudun netin ääreen matkallani, en varmana päivitä. Nyt alkoi nettipimento!
Niin, se laukun pakkaaminen....