Nuukuusviikon kunniaksi
Niin, nuukuusviikko alkoi ja mie oli täysin tietämätön siitä. Vasta illalla, kun avasin lehden (jota en itse tilaa, vaan luen nyt lomaileva ystäväni lehtiä) sain kuulla tämän hyvän tarkoituksen viikosta. Ja miten minä olinkaan aloittanut sen? Olen päivän aikana ostanut ruokaa kahdesta kaupasta, lahjan ystävälleni, yhdet kumisaappaat ja kaksi kukkaa sekä kaksi kirjaa. Että semmoista harkitsevaa kulutusta.
No, kumisaappaat oli oikein hyvä ja järkevä ostos ja ne olivatkin tarjouksessa. Ihanat pertolinväriset Hai-saappaat! Aiemmat kumpparini oli pikkuveljen vanhat ja niissä oli reikä, joten tästä ostoksesta minua ei voi moittia. Mutta loput ostokset meneekin jo vähän humputtelun piikkiin...
Sain äidiltä joululahjaksi ruokaohjekirjan. Ihan mukava, perinteiset jouluherkut. Ainoa vika oli, että äiti oli jo antanut minulle samaisen kirjan aiempana jouluna lahjaksi eikä itse sitä muistanut. Arvatkaa vaan olinko iloinen lahjasta. No, hyvää asiassa oli se, että kirjan saa vaihdettua mieleiseen ja tänään viimein menin kirjakauppaan "ostoksille". Olin niin innoissani että lopulta päädyin ottamaan kaksi kirjaa! Ja molemmat on siis kukkienhoitokirjoja. Heh... Iski taas kevään kasvi-innostus päälle. Ostin myös aiemmin kaupasta kukkamultaa, joten pian on edessä jokakeväinen multien vaihtoviikko.
Kukkia ostin myös kevätinnostukseni takia. Toinen on Saint Paulia, kukka, joka aina kuolee hoidossani, mutta siitä huolimatta ostan aina uuden vanhan menehdyttyä. Ja toinen on pistokas kesää varten: vanha kunnon pelargonia. Tummanpunainen, jotten olisi ihan mummo. Minusta on mukavaa katsoa kuinka pistokas kasvaa isoksi eteläikkunallani odottaessaan kesän aurinkoa ja pääsyä ulos parvekkeelle nauttimaan ulkoilmasta. Sekin pitää purkittaa, joten taidan oikeastaan nyt heti joutua hommiin.
Lahja tuli eksälleni. Soiteltiin jokunen aika sitten ja sain idean lahjaan. En muista olenko edes hehkuttanut hänen puheluaan täällä journalissa, mutta sanonpa sen nyt vielä. Oli se yllättävää kun mies soittaa ja itse keskustelee niin innokkaasti, että minun pitää lopettaa puhelu! Ja hän puhui tunnin! Oho. Se sama mies, jonka kanssa ollessani en varmaan kertaakaan puhunut hänen kanssaan noin pitkiä puheluita ilman että hän ei olisi halunnut lopettaa jo aikaa sitten. Tai joka paikalla ollessaan oli hyvinkin hiljainen ja vain kuunteli, kun minä pidin monologejani. Se puhelu sai minut uskomaan, että kyllä se mies osaa puhua, kun haluaa. Meidän suhteen aikana ei tainnut vaan olla tarvetta... Hömhöm, olikohan tämä nyt moite itselleni? Hmm.
No siis kuitenkin, sain idean lahjaan kun K. sanoi puhelimessa ettei hänellä ollut edes kynää uudessa kämpässään ja lisäsi että eihän graafikoilla ikinä ole kyniä. No, tämän lahjan jälkeen on! ;) (Toivottavasti hän ei nyt lue tätä blogia! En kyllä ole kertonut kirjoittavani tätä, kun kuitenkin puhun meidän suhteesta)
Potteria olen saanut aikaiseksi vain 88 sivua. Nyt huomaan, että kyllä sillä on eroa lukeeko enkuksi vai suomeksi. Se on mielestäni jännempi englanniksi. Mutta kyllä tuo suomennoskin on hyvä ja haluankin jotain taikuutta/scifiä elämään juuri nyt.
Pitää lopettaa tämä turinointi taas. Saamenläksyt kutsuu, ne pitäisi saada käännettyä kun aamulla aikaisin on tunti. Yhdeksäksi yliopistolle, huh huh!
No, kumisaappaat oli oikein hyvä ja järkevä ostos ja ne olivatkin tarjouksessa. Ihanat pertolinväriset Hai-saappaat! Aiemmat kumpparini oli pikkuveljen vanhat ja niissä oli reikä, joten tästä ostoksesta minua ei voi moittia. Mutta loput ostokset meneekin jo vähän humputtelun piikkiin...
Sain äidiltä joululahjaksi ruokaohjekirjan. Ihan mukava, perinteiset jouluherkut. Ainoa vika oli, että äiti oli jo antanut minulle samaisen kirjan aiempana jouluna lahjaksi eikä itse sitä muistanut. Arvatkaa vaan olinko iloinen lahjasta. No, hyvää asiassa oli se, että kirjan saa vaihdettua mieleiseen ja tänään viimein menin kirjakauppaan "ostoksille". Olin niin innoissani että lopulta päädyin ottamaan kaksi kirjaa! Ja molemmat on siis kukkienhoitokirjoja. Heh... Iski taas kevään kasvi-innostus päälle. Ostin myös aiemmin kaupasta kukkamultaa, joten pian on edessä jokakeväinen multien vaihtoviikko.
Kukkia ostin myös kevätinnostukseni takia. Toinen on Saint Paulia, kukka, joka aina kuolee hoidossani, mutta siitä huolimatta ostan aina uuden vanhan menehdyttyä. Ja toinen on pistokas kesää varten: vanha kunnon pelargonia. Tummanpunainen, jotten olisi ihan mummo. Minusta on mukavaa katsoa kuinka pistokas kasvaa isoksi eteläikkunallani odottaessaan kesän aurinkoa ja pääsyä ulos parvekkeelle nauttimaan ulkoilmasta. Sekin pitää purkittaa, joten taidan oikeastaan nyt heti joutua hommiin.
Lahja tuli eksälleni. Soiteltiin jokunen aika sitten ja sain idean lahjaan. En muista olenko edes hehkuttanut hänen puheluaan täällä journalissa, mutta sanonpa sen nyt vielä. Oli se yllättävää kun mies soittaa ja itse keskustelee niin innokkaasti, että minun pitää lopettaa puhelu! Ja hän puhui tunnin! Oho. Se sama mies, jonka kanssa ollessani en varmaan kertaakaan puhunut hänen kanssaan noin pitkiä puheluita ilman että hän ei olisi halunnut lopettaa jo aikaa sitten. Tai joka paikalla ollessaan oli hyvinkin hiljainen ja vain kuunteli, kun minä pidin monologejani. Se puhelu sai minut uskomaan, että kyllä se mies osaa puhua, kun haluaa. Meidän suhteen aikana ei tainnut vaan olla tarvetta... Hömhöm, olikohan tämä nyt moite itselleni? Hmm.
No siis kuitenkin, sain idean lahjaan kun K. sanoi puhelimessa ettei hänellä ollut edes kynää uudessa kämpässään ja lisäsi että eihän graafikoilla ikinä ole kyniä. No, tämän lahjan jälkeen on! ;) (Toivottavasti hän ei nyt lue tätä blogia! En kyllä ole kertonut kirjoittavani tätä, kun kuitenkin puhun meidän suhteesta)
Potteria olen saanut aikaiseksi vain 88 sivua. Nyt huomaan, että kyllä sillä on eroa lukeeko enkuksi vai suomeksi. Se on mielestäni jännempi englanniksi. Mutta kyllä tuo suomennoskin on hyvä ja haluankin jotain taikuutta/scifiä elämään juuri nyt.
Pitää lopettaa tämä turinointi taas. Saamenläksyt kutsuu, ne pitäisi saada käännettyä kun aamulla aikaisin on tunti. Yhdeksäksi yliopistolle, huh huh!