Eipä tasan onni käy
Vein aamulla roskat kiireessä roskakatokseen. Siellä oli jo joku. Minulla oli kiire tapaamiseen ja viiletin vain roskat laatikkoon. Mies tervehti. Ollessani jo kaukana menossa, havahduin miettimään että olipa kummaa että mies ikään kuin jähmettyi roskiksille tulostani. Silloin tajusin sen. Sipsipussin rapina, miehen harmaat vaatteet ja punakat kasvot.
Mieshän oli ollut joku laitapuolen kulkija nauttimassa opiskelijoiden poisheittämien ruokien jämiä. Dyykkaamassa herkkuja bileiden roskapusseista. Ehkä aamupalalla.
Silloin tunsin itseni hyvin onnekkaaksi. Minulla on ruokaa ja asunto, lämpimiä, ehjiä vaatteita ja ystäviä, ihmisiä, jotka välittävät ja huolehtivat. Vaikka rahaa ei ole paljon, siitä liikenee harrastuksiin ja ravintolailtoihin. Käyn dyykkaamassa ystävän kanssa ihan omalla autollani. Suorastaan tuhlaankin joskus. Enkä saa hermoromahdusta laskuista. Ja matkustan ulkomaille toisinaan, lähes vuosittain.
On se hyvä välillä pysähtyä katsomaan itseään ja elämäänsä. Ei tämä kaikki olekaan niin kurjaa, kuin joskus tulen valittaneeksi.
Mieshän oli ollut joku laitapuolen kulkija nauttimassa opiskelijoiden poisheittämien ruokien jämiä. Dyykkaamassa herkkuja bileiden roskapusseista. Ehkä aamupalalla.
Silloin tunsin itseni hyvin onnekkaaksi. Minulla on ruokaa ja asunto, lämpimiä, ehjiä vaatteita ja ystäviä, ihmisiä, jotka välittävät ja huolehtivat. Vaikka rahaa ei ole paljon, siitä liikenee harrastuksiin ja ravintolailtoihin. Käyn dyykkaamassa ystävän kanssa ihan omalla autollani. Suorastaan tuhlaankin joskus. Enkä saa hermoromahdusta laskuista. Ja matkustan ulkomaille toisinaan, lähes vuosittain.
On se hyvä välillä pysähtyä katsomaan itseään ja elämäänsä. Ei tämä kaikki olekaan niin kurjaa, kuin joskus tulen valittaneeksi.