omituista arkea
Huh.
Kuinka kummallista onkaan olla taas tavallisessa päiväjärjestyksessä. Ei harjoituksia illalla, ei kiirettä eikä hullua valvomista. Teatterille tarvii mennä nyt vaan esityksiin. Hmm... Nyt pitää alkaa huolehtimaan taas tavallisesta elämästä. Voi ei. Edessä kasapäin siivoamista ja tiskiä. Niin tylsää, mutta niin tarpeellista. Blaah!
Halloween-asuni sai ansaittua huomiota osakseen perjantaina pileissä. Ja baarissa useampikin miekkonen meinas tiputtaa silmänsä. Huvittavia nuo miehet. Niin kovin yksinkertaisia. Jos pukeutuu avokaulaiseen asuun, heistä tulee kykenemättömiä normaaliin keskusteluun ja puhuvat vaan tisseilleni. Hah! Valta on kyllä aika juovuttavaa... Niin että hauskaa oli mullakin. Taas tuli todettua, että musta korsetti punaisin samettinauhoin koristeltuna on vetävä asu, vaikka siinä ei paljoa kangasta olekaan.
Teatteri ja naamiaiset saivat pohtimaan uraa. Tuli mieleen että oispa upeeta olla maskeeraaja! Ainoa tapa, jolla mie osaan meikata on aina ihan yli, siis pakkellia niin paljon kuin vaan voi. Se on ihan niinku maalaamista, mietitään että mikä väri mihin ja millä tavalla. Ei normaalia meikkiä, vaan sellasta teatterityyliä. En vaan oikein tiiä jaksaisko sitä mennä taas opiskeleen. En ole vielä valmistunu edes tästä ekasta koulustanikaan. Päiväunia nään.
Hoh. Jospa palaan tähän käsinkosketeltavaan todellisuuteen ja hoidan edes pyykit pois narulta. Jeejee.
Kuinka kummallista onkaan olla taas tavallisessa päiväjärjestyksessä. Ei harjoituksia illalla, ei kiirettä eikä hullua valvomista. Teatterille tarvii mennä nyt vaan esityksiin. Hmm... Nyt pitää alkaa huolehtimaan taas tavallisesta elämästä. Voi ei. Edessä kasapäin siivoamista ja tiskiä. Niin tylsää, mutta niin tarpeellista. Blaah!
Halloween-asuni sai ansaittua huomiota osakseen perjantaina pileissä. Ja baarissa useampikin miekkonen meinas tiputtaa silmänsä. Huvittavia nuo miehet. Niin kovin yksinkertaisia. Jos pukeutuu avokaulaiseen asuun, heistä tulee kykenemättömiä normaaliin keskusteluun ja puhuvat vaan tisseilleni. Hah! Valta on kyllä aika juovuttavaa... Niin että hauskaa oli mullakin. Taas tuli todettua, että musta korsetti punaisin samettinauhoin koristeltuna on vetävä asu, vaikka siinä ei paljoa kangasta olekaan.
Teatteri ja naamiaiset saivat pohtimaan uraa. Tuli mieleen että oispa upeeta olla maskeeraaja! Ainoa tapa, jolla mie osaan meikata on aina ihan yli, siis pakkellia niin paljon kuin vaan voi. Se on ihan niinku maalaamista, mietitään että mikä väri mihin ja millä tavalla. Ei normaalia meikkiä, vaan sellasta teatterityyliä. En vaan oikein tiiä jaksaisko sitä mennä taas opiskeleen. En ole vielä valmistunu edes tästä ekasta koulustanikaan. Päiväunia nään.
Hoh. Jospa palaan tähän käsinkosketeltavaan todellisuuteen ja hoidan edes pyykit pois narulta. Jeejee.