Sep 24, 2009 12:05
En ole kirjoittanut mitään aikoihin. En ole uskaltanut. On ollut vähän vaikeaa kohdata itseään, mutta kai se on jossain vaiheessa tehtävä. En kyllä muutenkaan tiedä, kuinka paljon tänne voin avautua.. Kun on muutenkin vaikeaa kertoa.
Olen ollut maissa, hyvinkin. Joka päivä sitä pari itkuakin saa aikaiseksi. Toisaalta tahtoisin väittää, etten tiedä syytä tähän, toisaalta tiedän sen liiankin hyvin. Aina ei voi saada sitä, mitä haluaa, ja silloin kun ei saa tahtomaansa haluaisin vain heittäytyä lattialle ja raivota. Mutten enää jaksa olla vihainen, en ihimisille, itselleni kyllä.
Olen ollut kakaramainen, typerä tyttö, joka kuvittelee saavuttavansa kaiken ilman minkäänlaisia ponnisteluja. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja nyt kaikki onkin jo liian myöhäistä. Pakko vain elää tämän asian kanssa ja jatkaa johonkin muuhun suuntaan. Irti päästäminen on aina ollut vaikeaa.
Sanoit, että kaikki hyvin. Toivon myös sitä itsenikin kannalta, jos ei ihan nyt niin edes kuukausien päästä.
Sellaista! Vielä sitten olisi viikonloppu rutistus ja sitten alkaa lomailu Helsingissä ja Lahdessa. Odotan paljon, mutten tiedä mitä sen jälkeen. Palaako kaikki entiselleen? Kyllä, rakas Outini, kyllä!