(no subject)
Heräsin tossa joskus äsken. Oli ihanaa kun sain nukuttua. Tulin eilen kotiin leffasta, käytiin Hanna kanssa. Mulla alkoi migreeni kesken leffan, junmatka kotiin oli elämäni toisiksi pisin ja yhtä hirveä kuin se silloin kun tulin junalla Turusta sakura-conin jälkeen...olisi pitänyt jättää se pizza syömättä eilen.
En heti älynnyt että oli tiistai ja sai kaksi lippua yhden hinnalla, great, nyt menen sitten tänään mun pikkusiskon kanssa taasen. G__G
Moon ihan svöö-mitä-tämä-on kun näin unta ja muistan sen vielä aamullakin. Mä en ole tosi pitkään aikaan muistanut uniani. Mutta tämän mä nuistan. Unen alkuvaiheessa en ollut kukaan, seurasin vain kahta pikkutyttöä joista toinen ajoi autoa ja toinen oli kyydissä. He etsivät kuulemma biologista äitiään, ja olivat saaneet tietää että hänen näköinen henkilö työskentelee paikallisessa yliopistossa. Tyttö teki vaivanloisen näköisesti uu-käännöksen ja huristeli yliopiston pihaan. Siellä luki kirjaa kaunis nainen. (Joka näytti Tori Amokselta ja kuulosti kans!) Vanhempi tyttö meni naisen luo ja sanoi että "hei tiiätkös että olet meidän äiti." Nainen vain kohautti olkiaan "Vai niin.." ja lähti menemään. Tytöt lähtivät seuraamaan.
Tämän jälkeen muistan vain pätkiä, uniloogiset asiat menivät kai niin epäloogisiksi etten kykene muistamaan. Ainakin siellä yliopistolla oli myös professori Nuuskamuikkunen, joka oli Tori Amos tädin kaveri... Tämän jälkeen uneen ilmestyi paljon tuttuja kasvoja joita en muista. Jäi vain sellainen tunne että asiat liittyivät protuun, viidakkoon, selviytymiseen ja tähtitorniin tai johonkin vastaavaan rakennukseen...
Uni loppui siihen että tajuan olevani sellainen kauhuleffa tyttö ja olevani helvetin ahdistunut. Ihmiset ovat loukussa siinä tähtitornihuoneessa ja minä myös. Paljon tietokoneita ja jotain jääkaappeja. Ahdistukseni kasvaa niin paljon että räjäytän yhden tietokoneen. Siis kiljun kovaa ja yksi tietokoneista sanoo poks. Sen johdosta seinään tuli reikä, josta kaikki pääsevät juoksemaan karkuun (mulla on sellainen olo että olimme loukussa siinä huoneessa aika kauan). Juoksen muiden mukana, mutta olen hirveän uuvuksissa. Kaadun pihanurmikolle, jään nyyhkyttämään ja yritän hengittää. Yksi pakenevita kumartuu ylleni ja tajuan että se on Kalle-kokki! Yai! \o/ Se ihmettelee ja kyselee mikä mulla on. Ja mulle tulee vihdoinkin hyvä olo, kun joku huomasi mut siinä unessa. Sitten mä herään.
Taisin kuolla...jee.
Molen keksinyt uusia hahmoja. Saan virikkeitä niihin vähän kaikkialta. ^__^
Ja oon lainannu max. määrän tavaraa mun kirjastikortilla. Eikä, nyt täytyy äkkiä palautta jotakin. Mä en halua palauttaa niitä cd.itä vielä!
möm...aamupaalaa mulle.
En heti älynnyt että oli tiistai ja sai kaksi lippua yhden hinnalla, great, nyt menen sitten tänään mun pikkusiskon kanssa taasen. G__G
Moon ihan svöö-mitä-tämä-on kun näin unta ja muistan sen vielä aamullakin. Mä en ole tosi pitkään aikaan muistanut uniani. Mutta tämän mä nuistan. Unen alkuvaiheessa en ollut kukaan, seurasin vain kahta pikkutyttöä joista toinen ajoi autoa ja toinen oli kyydissä. He etsivät kuulemma biologista äitiään, ja olivat saaneet tietää että hänen näköinen henkilö työskentelee paikallisessa yliopistossa. Tyttö teki vaivanloisen näköisesti uu-käännöksen ja huristeli yliopiston pihaan. Siellä luki kirjaa kaunis nainen. (Joka näytti Tori Amokselta ja kuulosti kans!) Vanhempi tyttö meni naisen luo ja sanoi että "hei tiiätkös että olet meidän äiti." Nainen vain kohautti olkiaan "Vai niin.." ja lähti menemään. Tytöt lähtivät seuraamaan.
Tämän jälkeen muistan vain pätkiä, uniloogiset asiat menivät kai niin epäloogisiksi etten kykene muistamaan. Ainakin siellä yliopistolla oli myös professori Nuuskamuikkunen, joka oli Tori Amos tädin kaveri... Tämän jälkeen uneen ilmestyi paljon tuttuja kasvoja joita en muista. Jäi vain sellainen tunne että asiat liittyivät protuun, viidakkoon, selviytymiseen ja tähtitorniin tai johonkin vastaavaan rakennukseen...
Uni loppui siihen että tajuan olevani sellainen kauhuleffa tyttö ja olevani helvetin ahdistunut. Ihmiset ovat loukussa siinä tähtitornihuoneessa ja minä myös. Paljon tietokoneita ja jotain jääkaappeja. Ahdistukseni kasvaa niin paljon että räjäytän yhden tietokoneen. Siis kiljun kovaa ja yksi tietokoneista sanoo poks. Sen johdosta seinään tuli reikä, josta kaikki pääsevät juoksemaan karkuun (mulla on sellainen olo että olimme loukussa siinä huoneessa aika kauan). Juoksen muiden mukana, mutta olen hirveän uuvuksissa. Kaadun pihanurmikolle, jään nyyhkyttämään ja yritän hengittää. Yksi pakenevita kumartuu ylleni ja tajuan että se on Kalle-kokki! Yai! \o/ Se ihmettelee ja kyselee mikä mulla on. Ja mulle tulee vihdoinkin hyvä olo, kun joku huomasi mut siinä unessa. Sitten mä herään.
Taisin kuolla...jee.
Molen keksinyt uusia hahmoja. Saan virikkeitä niihin vähän kaikkialta. ^__^
Ja oon lainannu max. määrän tavaraa mun kirjastikortilla. Eikä, nyt täytyy äkkiä palautta jotakin. Mä en halua palauttaa niitä cd.itä vielä!
möm...aamupaalaa mulle.