Näyttää ihan heijastukselta
Oon toisesta Japanin matkastani asti vannonut että seuraava Japanin reissuni kestää vähintäänkin kuukauden ja yövyn vain ja ainoastaan ryokaneissa. Mutta niinhän siinä kävi että säästöt hupenivat aina johonkin akuutimpaan ja nyt kun lukiokaverini Sinna muutti sinne opiskelemaan, niin aika lyhyellä säästämisellähän sinne piti lähteä Sinnaa moikkaamaan. Matkakaveriksi lähti Ninni, ja mun kuukauden all-around-Japan -reissuni tiivistyi viikoksi Tokyossa, onneksi ei niin kuppasessa hostellissa.
täl porukal oltii liikkeel
Retrometro Backbackers on oikeest sulosin hostelli missä olen ikinä ollut. Mulle tuli sisustuksesta mieleen semmonen kadonneiden poikien piilopaikka. Ystävällinen henkilökunta, ilmaset sateenvarjot, ilmanen wifi, tajuttoman herkullinen ja täyttävä aamupala vain 300 jeniä per päivä. Ainoa huono puoli oli sijainti Asakusassa, eli puolentunnin metromatka esim. Shibuyaan. Ens kerralla kun meette Tokioon, suosittelen erittäin lämpimästi Retrometroa.
Yleisesti ottaen oli hyvin monivammainen reissu. Mulla oli kaikki mahdollinen; unettomuutta, ääni pois, nuha, yskä, nenäverenvuotoja, hikka, 3000 syyhyävää hyttysenpuremaa, matkan jälkeen monta viikkoa jatkunut karvatupentulehdus.. Oli siis todella kiva reissu toki, mutta kipeenä olo verotti energiaa huomattavasti.
aamiainen
rulfbook
Lennettiin muuten SASilla 14h Kööpenhaminan kautta. Menomatkalla tilaa oli runsahasti, kun edessä, sivuilla eikä takana istunut ketään. Ruoka oli hirveä pettymys, ensimmäistä kertaa kohdalleni osui pahaa lentokonesafkaa. Tulomatkalla kone oli niin täynnä, että meidät laitettiin Ninnin kanssa istumaan peräkkäin. Aivan pöyristyttävää! Pääruoka oli taas pahaa, mutta väli- ja aamupala oikein hyvät. Älyvapaisiin turvatarkastuksiin kypsyin aivan totaalisesti. Siis multa takavarikoitiin Köpiksen kentällä Japanin kentältä turvatarkastuksen jälkeen ostama avaamaton vesipullo! Joku varotus pliis jatkolennoille tästä, murr! Muutenkin tosi daijuja noi välillä, mulla on päällä t-paita ja hame ja muija kysyy et onks mul taskuissa mitään.
Eräänä unettomana yönä Tokiossa googlailin jotain ja törmäsin johonkin juttuun et flunssasena ei kannata lentää. Et kun limakalvot on out of order niin koneen laskeutuessa paine ei tasaannukkaan korvissa ja voi tulla pysyviä kuulovaurioita. No me vähän hekoteltiin Ninnin kaa, et kait tost varotettais ihmisii jos noin vois oikeesti käydä. No ekan laskun aikana oli vähän outo tunne toisessa korvassa, ja juuri vikana päivänä kipeeksi tulleella Ninnillä oli korvasärkyä. Toisen lennon laskeutuessa pääsi helvetti irti. Korvat vihloivat, naksuivat ja poksuivat eikä tiennyt yhtään miten päin olla kun ei purkkakaan auttanut. Itkuhan siinä molemmilla tuli kun sattui niin. Mulla onneksi oli seuraavana päivänä korvat ok, mutta Ninnillä jatkuivat säryt monta päivää.
Matkalla oli pari kohokohtaa. Ensinäkin oltiin katsomassa Sumida-joen ilotulitusta, kun ihan yhtäkkiä taivaalta lankesi tsunami niskaamme. Kadut tulvivat ja ihmiset kiljuivat paetessaan monsuunisadetta. Koko Tokiohan oli saapunut tulitusta katsomaan, joten voitte vaan kuvitella sitä sekasortoa. Kiva kun yrittää parannella flunssaansa ja sit juoksentelee läpimärkänä ulkona. Onneksi hostellissa oli kuivausrumpu.
Yks päivä käytiin Fuji-vuoren juurella Fuji Q - huvipuistossa. Elämäni HIRVEIN kummitustalo. Se oli semmonen hylätty sairaala jonka läpi piti kävellä. Pimeässä, taskulamppu kädessä. Välillä jostain ryömi verinen näyttelijä ja saatto lähtee jahtaan. Mua pelotti niin saatanallisesti et olin hilkulla lopettaa kesken. Lopussa syöksyin täpöö ulos ja vajosin maahan ulisemaan. Meni pari tuntii ennen kuin sain elämäntahtoni takaisin. Oon aika varma et lopunpäivää jatkunu hikkani tuli siitä pelkäämisestä. En oo vieläkään päättänyt haluunko ikinä palata. Kiva kun japsit meni sinne lasten kanssa! Ne kyl tuli itkien ulos ne skidit.
Ilme kaiken kauhun jälkeen.
Käytiin Alcatraz E.R -nimisessä mielisairaala/vankila-teemaravintolassa. Meidät ohjattiin selleihin syömään ja tarjoilija kutsuttiin kalisuttamalla kaltereita jne. Drinkit tarjoiltiin suoraan suuhun ja välillä sammutettiin valot pelotteluksi. Sisustus oli jees, mutta muuten kokemus jäi odotettua pliisummaksi. Pinkit menut ja musiikit menivät enemmän söpöilyn puolelle, ja loppua kohden henkilökunta oli täysin unohtunut viihdyttämään erästä synttäriseuruetta ja peruttiin saapumattomat annokset. Länsimaissa vois vaa lätkästä tukun rahaa pöydälle ja lähteä menemään, mutta hemmetti ku nää oli piilottanu meijän kengät!
sinistä currykastiketta, oli hyvää
Alice in Wonderland -ravintola Ginzassa oli yllättäen paljon kivempi, vaikka en itse mikään Ihmemaa-fani olekaan. Sisustus todella kiva, ja ruuat ja drinkitkin teeman mukaisia. En tiiä mitä siin ruuassa oli, mutta meillä oli niin hauskaa että naurettiin vatsat kipeiksi. Kallista kyllä oli, ja ihme sääntöjä. Jokaisen on otettava vähintään yksi drinkki ja yksi ruoka, hintaan lisätään 10% loppusummasta ja sen lisäksi vielä 600 jeniä per nuppi.
Varmaan kukaan japanilainen ei voi sanoa rakastavansa shoppailua. Oli just alennukset menossa, ja kun jokaisessa liikkeessä soi omat musat täysillä muutenkin, niin tän lisäks myyjät seisoivat liikkeen ovella huutamassa tarjouksia megafoneihin. Inhoan muutenkin vaatekauppoja japanissa kun ne myyjät on niin tyrkkyjä, mut toi meteli oli todella luotaantyöntävä.
Kert olin flunssanen, niin tietenkin mult tuli sit kans paljon verta nenästä. Julkinen nenäverenvuoto on varmaan nolointa mitä tiedän, kosk vaik se on itselle täysin ok ja jokapäiväinen juttu, niin muut ihmiset aina järkyttyy siitä veren määrästä. Nyt kyllä kävi kaikkein legendaarisin, kun mulla alko tulee nenäst verta, niin Sinnan poikaystävä Yoshi haki paikalle kolme pelastustyöntekijää. Kypärät, haalarit, köydet ja kaikki. Siin vaihees kun ne ehti paikalle niin mullahan oli tietenkin jo tuppo nenässä ja jääpaloja imeskeltävänä. Hirveen noloo!
Sunshine cityn akvaariossa oli järjettömän pelottava hylje
vauvalotli!
saatiin Sinnan ja Yoshin pasmot lainaan
Louis Vuittonin raptori
Luonnontieteen museosta (kiitti Kii vinkistä!)
Uenon tapiiri edustaa
täl porukal oltii liikkeel
Retrometro Backbackers on oikeest sulosin hostelli missä olen ikinä ollut. Mulle tuli sisustuksesta mieleen semmonen kadonneiden poikien piilopaikka. Ystävällinen henkilökunta, ilmaset sateenvarjot, ilmanen wifi, tajuttoman herkullinen ja täyttävä aamupala vain 300 jeniä per päivä. Ainoa huono puoli oli sijainti Asakusassa, eli puolentunnin metromatka esim. Shibuyaan. Ens kerralla kun meette Tokioon, suosittelen erittäin lämpimästi Retrometroa.
Yleisesti ottaen oli hyvin monivammainen reissu. Mulla oli kaikki mahdollinen; unettomuutta, ääni pois, nuha, yskä, nenäverenvuotoja, hikka, 3000 syyhyävää hyttysenpuremaa, matkan jälkeen monta viikkoa jatkunut karvatupentulehdus.. Oli siis todella kiva reissu toki, mutta kipeenä olo verotti energiaa huomattavasti.
aamiainen
rulfbook
Lennettiin muuten SASilla 14h Kööpenhaminan kautta. Menomatkalla tilaa oli runsahasti, kun edessä, sivuilla eikä takana istunut ketään. Ruoka oli hirveä pettymys, ensimmäistä kertaa kohdalleni osui pahaa lentokonesafkaa. Tulomatkalla kone oli niin täynnä, että meidät laitettiin Ninnin kanssa istumaan peräkkäin. Aivan pöyristyttävää! Pääruoka oli taas pahaa, mutta väli- ja aamupala oikein hyvät. Älyvapaisiin turvatarkastuksiin kypsyin aivan totaalisesti. Siis multa takavarikoitiin Köpiksen kentällä Japanin kentältä turvatarkastuksen jälkeen ostama avaamaton vesipullo! Joku varotus pliis jatkolennoille tästä, murr! Muutenkin tosi daijuja noi välillä, mulla on päällä t-paita ja hame ja muija kysyy et onks mul taskuissa mitään.
Eräänä unettomana yönä Tokiossa googlailin jotain ja törmäsin johonkin juttuun et flunssasena ei kannata lentää. Et kun limakalvot on out of order niin koneen laskeutuessa paine ei tasaannukkaan korvissa ja voi tulla pysyviä kuulovaurioita. No me vähän hekoteltiin Ninnin kaa, et kait tost varotettais ihmisii jos noin vois oikeesti käydä. No ekan laskun aikana oli vähän outo tunne toisessa korvassa, ja juuri vikana päivänä kipeeksi tulleella Ninnillä oli korvasärkyä. Toisen lennon laskeutuessa pääsi helvetti irti. Korvat vihloivat, naksuivat ja poksuivat eikä tiennyt yhtään miten päin olla kun ei purkkakaan auttanut. Itkuhan siinä molemmilla tuli kun sattui niin. Mulla onneksi oli seuraavana päivänä korvat ok, mutta Ninnillä jatkuivat säryt monta päivää.
Matkalla oli pari kohokohtaa. Ensinäkin oltiin katsomassa Sumida-joen ilotulitusta, kun ihan yhtäkkiä taivaalta lankesi tsunami niskaamme. Kadut tulvivat ja ihmiset kiljuivat paetessaan monsuunisadetta. Koko Tokiohan oli saapunut tulitusta katsomaan, joten voitte vaan kuvitella sitä sekasortoa. Kiva kun yrittää parannella flunssaansa ja sit juoksentelee läpimärkänä ulkona. Onneksi hostellissa oli kuivausrumpu.
Yks päivä käytiin Fuji-vuoren juurella Fuji Q - huvipuistossa. Elämäni HIRVEIN kummitustalo. Se oli semmonen hylätty sairaala jonka läpi piti kävellä. Pimeässä, taskulamppu kädessä. Välillä jostain ryömi verinen näyttelijä ja saatto lähtee jahtaan. Mua pelotti niin saatanallisesti et olin hilkulla lopettaa kesken. Lopussa syöksyin täpöö ulos ja vajosin maahan ulisemaan. Meni pari tuntii ennen kuin sain elämäntahtoni takaisin. Oon aika varma et lopunpäivää jatkunu hikkani tuli siitä pelkäämisestä. En oo vieläkään päättänyt haluunko ikinä palata. Kiva kun japsit meni sinne lasten kanssa! Ne kyl tuli itkien ulos ne skidit.
Ilme kaiken kauhun jälkeen.
Käytiin Alcatraz E.R -nimisessä mielisairaala/vankila-teemaravintolassa. Meidät ohjattiin selleihin syömään ja tarjoilija kutsuttiin kalisuttamalla kaltereita jne. Drinkit tarjoiltiin suoraan suuhun ja välillä sammutettiin valot pelotteluksi. Sisustus oli jees, mutta muuten kokemus jäi odotettua pliisummaksi. Pinkit menut ja musiikit menivät enemmän söpöilyn puolelle, ja loppua kohden henkilökunta oli täysin unohtunut viihdyttämään erästä synttäriseuruetta ja peruttiin saapumattomat annokset. Länsimaissa vois vaa lätkästä tukun rahaa pöydälle ja lähteä menemään, mutta hemmetti ku nää oli piilottanu meijän kengät!
sinistä currykastiketta, oli hyvää
Alice in Wonderland -ravintola Ginzassa oli yllättäen paljon kivempi, vaikka en itse mikään Ihmemaa-fani olekaan. Sisustus todella kiva, ja ruuat ja drinkitkin teeman mukaisia. En tiiä mitä siin ruuassa oli, mutta meillä oli niin hauskaa että naurettiin vatsat kipeiksi. Kallista kyllä oli, ja ihme sääntöjä. Jokaisen on otettava vähintään yksi drinkki ja yksi ruoka, hintaan lisätään 10% loppusummasta ja sen lisäksi vielä 600 jeniä per nuppi.
Varmaan kukaan japanilainen ei voi sanoa rakastavansa shoppailua. Oli just alennukset menossa, ja kun jokaisessa liikkeessä soi omat musat täysillä muutenkin, niin tän lisäks myyjät seisoivat liikkeen ovella huutamassa tarjouksia megafoneihin. Inhoan muutenkin vaatekauppoja japanissa kun ne myyjät on niin tyrkkyjä, mut toi meteli oli todella luotaantyöntävä.
Kert olin flunssanen, niin tietenkin mult tuli sit kans paljon verta nenästä. Julkinen nenäverenvuoto on varmaan nolointa mitä tiedän, kosk vaik se on itselle täysin ok ja jokapäiväinen juttu, niin muut ihmiset aina järkyttyy siitä veren määrästä. Nyt kyllä kävi kaikkein legendaarisin, kun mulla alko tulee nenäst verta, niin Sinnan poikaystävä Yoshi haki paikalle kolme pelastustyöntekijää. Kypärät, haalarit, köydet ja kaikki. Siin vaihees kun ne ehti paikalle niin mullahan oli tietenkin jo tuppo nenässä ja jääpaloja imeskeltävänä. Hirveen noloo!
Sunshine cityn akvaariossa oli järjettömän pelottava hylje
vauvalotli!
saatiin Sinnan ja Yoshin pasmot lainaan
Louis Vuittonin raptori
Luonnontieteen museosta (kiitti Kii vinkistä!)
Uenon tapiiri edustaa