Elämä on kamalaa
Myös minä vietän sellaista viikkoa, jona tekisi mieli heittäytyä lattialle ulvomaan ja huutaa, ettei huvita. Töissä on soitettava vieraille ihmisille asioista, joista en tiedä vittuakaan ja kotona on kirjoitettava opinnäytetyön tutkimussuunnitelmaa (en ole kirjoittanut kolmeen päivään riviäkään). Kahdeksan tunnin sekavan työpäivän jälkeen en halua istua enää sekuntiakaan tietokoneen ääressä, vaan tahdon tehdä hyvää ruokaa, katsella aivottomia televisio-ohjelmia, neuloa ja kastella kukkia. Pussailukin kelpaisi.
Herttainen työkaveripoika särkee sydämeni leikkimällä välinpitämätöntä päivästä toiseen. Luulen, että ujoa poikaa hävettää. Tekisi mieli sanoa sille, ettei sillä ole syytä tuntea itseään noloksi, vaikka pääasiassa torjuinkin viikonloppuiset suorasukaiset iskuyrityksensä. Voisin vaikka lähteä kahvillekin. En oikein tiedä, saako työkavereita ajatella mahdollisina poikaystäväehdokkaina: iltalehtien kansissakin sanotaan Ylen Mikael Jungnerille, ettei kuormasta saa syödä, mutta minä luulen, että se on tavallisista tavallisinta. No, tulee vielä hetkiä, jolloin olemme viinistä humaltuneita.
Herttainen työkaveripoika särkee sydämeni leikkimällä välinpitämätöntä päivästä toiseen. Luulen, että ujoa poikaa hävettää. Tekisi mieli sanoa sille, ettei sillä ole syytä tuntea itseään noloksi, vaikka pääasiassa torjuinkin viikonloppuiset suorasukaiset iskuyrityksensä. Voisin vaikka lähteä kahvillekin. En oikein tiedä, saako työkavereita ajatella mahdollisina poikaystäväehdokkaina: iltalehtien kansissakin sanotaan Ylen Mikael Jungnerille, ettei kuormasta saa syödä, mutta minä luulen, että se on tavallisista tavallisinta. No, tulee vielä hetkiä, jolloin olemme viinistä humaltuneita.