Elämäni kahvilantätinä
Tänään olen ollut hyvällä tuulella. Päiväni ovat kuluneet jälleen kauppahallin kahvilassa, jossa jostain kumman syystä jaksan hymyillä asiakkaille joululauluradion soidessa lakkaamatta taustalla. Hallissa eletään vaihtotaloudessa: lihakaupan partaiset miehet antavat meille ilmaisen kinkun, me annamme miehille loputtomasti kahvia. Aina on joku, joka kertoo vitsin. Työn lomassa napsitaan suklaakonvehteja, maailman herkullisinta riisipuuroa ja pullaa; kiire tulee ehkä vasta sitten, kun äveriäät viimein muistavat tulla hakemaan hallista lihansa, kalansa, juustonsa ja limppunsa. Pienten perheyritysten päät kertovat viettävänsä hallissa neljääkymmenettäviidettä jouluaan.
Kotiin lähtiessäni sain pian eläkkeelle jäävältä herttaiselta pomolta mukaan lahjapaperiin pakatun suklaarasian ja pullollisen kermalikööriä, vaikka olen tehnyt hallissa koko syksynä ehkä kymmenen työpäivää.
Joululahjaostoksien lomassa tehty havainto: Akateemisessa kirjakaupassa asioi kasapäin viehättäviä miehiä, ainakin joulun aikaan. Ostavat tietenkin kirjoja tyttöystävilleen, julmurit. Seurustelemattomuus nostaa päätään aamulla ulkomaalaisen tuiman naislääkärin vastaanotolla sekä iltapäivällä töissä, jossa pomo utelee, olenko löytänyt poikaystävää näiden kuukausien aikana. No en kai ny minä hei!
Kotiin lähtiessäni sain pian eläkkeelle jäävältä herttaiselta pomolta mukaan lahjapaperiin pakatun suklaarasian ja pullollisen kermalikööriä, vaikka olen tehnyt hallissa koko syksynä ehkä kymmenen työpäivää.
Joululahjaostoksien lomassa tehty havainto: Akateemisessa kirjakaupassa asioi kasapäin viehättäviä miehiä, ainakin joulun aikaan. Ostavat tietenkin kirjoja tyttöystävilleen, julmurit. Seurustelemattomuus nostaa päätään aamulla ulkomaalaisen tuiman naislääkärin vastaanotolla sekä iltapäivällä töissä, jossa pomo utelee, olenko löytänyt poikaystävää näiden kuukausien aikana. No en kai ny minä hei!