Peruskuulumisia
Pyöräillessäni töihin tänä aamuna pyörän eturenkaasta kuului outoa napsuntaa. Työpaikan pihalla tarkastin tilanteen: eturenkaaseen oli uponnut nasta! Vielä aamulla rengas oli täysi, joten unohdin koko asian, mutta työpäivän päätyttyä rengas oli täysin tyhjä. Olenkohan ajanut nastaan vai onko joku ilkeämielinen idiootti tyrkännyt nastan renkaaseen tahallaan? Joka tapauksessa pyörä nököttää nyt työpaikan pihassa ja minä mietin, jaksaako sitä edes enää kunnostaa ennen talven tuloa. Ärsyttää.
Perjantaina vietän toistaiseksi viimeistä työpäivääni Korjaamolla. Sen jälkeen kalenteri näyttää tyhjää kahden viikon ajan, jonka jälkeen karkaan Seinäjoelle kuudeksi viikoksi. Tammikuun alussa palaan Korjaamolle koko kevääksi tekemään viimeistä työharjoitteluani ja ehkä opinnäytetyötäkin siinä sivussa. Ajatus pidemmästä jaksosta samassa työpaikassa motivoi kovasti: tosin saatuani tänään kuulla rinnalleni tulevan keväällä toisenkin työharjoittelijan tunsin pientä ärsyyntymistä asemani horjumisesta. Haen nautintoni äärimmäisestä täydellisyyden tavoittelusta ja onnistumisen tunteista työssä, kun vapaa-aika ei tunnu kiinnostavan.
Arki tuntuu tasaisen tylsältä. Työpöytäni vieressä naiset ihastelevat yhden alkavaa raskautta ja kimmeltävää kihlasormusta; minä olen muiden onnesta niin katkera, että suljen itseni keskusteluista kauas ulkopuolelle. Toisen ihmisen kosketuksen kaipuu raastaa tauotta sydäntä, mieltä ja kehoa. Tiedän, mikä Seinäjoella odottaa.
Perjantaina vietän toistaiseksi viimeistä työpäivääni Korjaamolla. Sen jälkeen kalenteri näyttää tyhjää kahden viikon ajan, jonka jälkeen karkaan Seinäjoelle kuudeksi viikoksi. Tammikuun alussa palaan Korjaamolle koko kevääksi tekemään viimeistä työharjoitteluani ja ehkä opinnäytetyötäkin siinä sivussa. Ajatus pidemmästä jaksosta samassa työpaikassa motivoi kovasti: tosin saatuani tänään kuulla rinnalleni tulevan keväällä toisenkin työharjoittelijan tunsin pientä ärsyyntymistä asemani horjumisesta. Haen nautintoni äärimmäisestä täydellisyyden tavoittelusta ja onnistumisen tunteista työssä, kun vapaa-aika ei tunnu kiinnostavan.
Arki tuntuu tasaisen tylsältä. Työpöytäni vieressä naiset ihastelevat yhden alkavaa raskautta ja kimmeltävää kihlasormusta; minä olen muiden onnesta niin katkera, että suljen itseni keskusteluista kauas ulkopuolelle. Toisen ihmisen kosketuksen kaipuu raastaa tauotta sydäntä, mieltä ja kehoa. Tiedän, mikä Seinäjoella odottaa.