En ole vielä edes aloittanut
Rakastan analysoida Seinäjoen ja Helsingin välisiä eroja. Sijoittelen ihmisiä täydellisen hippeyden ja konservatiivisen aikuisuuden väliselle asteikoille ja mietin, mihin väliin itse kuulun. Keskustelun lomassa mietin, miten Helsingin trendikkäät ja taiteelliset piirit pirstaloituvat ihmisiin, jotka ovat joskus olleet vaihtoehtoisia ja ihmisiin, jotka ovat edelleen vaihtoehtoisia. Osa heistä ei ole koskaan sellaista ollutkaan, vaikka ulkonäkö kertoo muuta.
Haluan tietää, millaisten ihmisten parissa viihdyn parhaiten. Torstai-iltaiset arkkitehtituparit tuntuivat ensin mukavalta ympäristöltä, mutta loppuillan sekavassa humalatilassa minusta tuntui, kuin olisin eksynyt helvetilliseen helsinki-espooseen, jossa vieraat ihmiset puhuvat lakkaamatta trendikkäistä aloista, viileistä punavuoribaareista ja menestyksen salaisuudesta. Joka toinen hetki minä rakastan otsatukkia, joka päivä vaihtuvia korvakoruja ja housuja saappaiden sisällä, mutta joka toinen hetki muka-kritisoin indietrendikkäitä piirejä sieltä käsin, missä raskas suomenkielinen rock myy parhaiten.
Taisin saada kesätöitä kahvilasta, jossa pidetään söpöä punavalkoruudullista kauluspaitaa.