Itsekkäistä keski-ikäisistä miehistä, teinikaahareista ja lehtimyyjistä
Tänään heräsin kello 9:07. Koulu alkoi yhdeksältä. Illalla mennessäni nukkumaan varmistin muutamaan kertaan, kuten tapanani on, herätyskellon soivan kello 07:40. Minä olen lähes poikkeuksetta se, joka on aina ajoissa ja joka ärsyyntyy siitä, kun ihmiset säännönmukaisesti myöhästyvät. Tuijotin puhelinta epäuskoisena; mietin, mikä viikonpäivä on, missä minun täytyisi olla ja miksi en ole siellä. Yöllä näin unta siitä, että nukun pommiin enkä mene kuvallisen ilmaisun tunneille. Voi toki olla, että näin unen vasta herätyskellon soimisen jälkeen. Olin koululla kello 09:45, en menettänyt paljoakaan. On hienoa asua lähellä koulua.
Kuuden aikoihin kävin kaupassa, kuten tavallista. Kävellessäni kaupasta polkupyöräni luo edelläni käveli keski-ikäinen mies, joka työnsi ostoskärryjä, joissa oli vain muutama tavara. Mies työnsi kärryt polkupyöräkatoksen alle, otti tavarat mukaansa ja käveli autolleen. Tuijotin toimitusta intensiivisesti, jonka huomasi myös katoksen alle tupakoimaan pysähtynyt pariskunta. Nainen katsoi vuorotellen tyhjiä kärryjä, vuorotellen minua. Pikku juttu, ehkä, mutta en voi sietää ihmisiä, jotka tarkoituksella käyttäytyvät kaupoissa, kahviloissa ja muissa sellaisissa vallitsevien sääntöjen vastaisesti. Joku sanoisi varmaan, ettei mikään sääntö voi edellyttää asiakkaan siivoavan jälkiään itse tilanteessa, jossa häntä tulisi palvella, mutta minä pidän hyvistä tavoista ja sääntöjen noudattamisesta. Pikaruokalassa vien syötyäni tarjottimen sinne, minne se kuuluukin viedä ja kaupassa vien ostoskärryt mukanani muiden vuoroaan odottavien kärryjen luo.
Pyöräillessäni kohti kotia näin jumputtavan teiniamisauton ajavan helvetinmoista ylinopeutta tiellä, jonka ympäristössä liikkuu siihen aikaan paljon ihmisiä.
Illalla lukiessani tenttiin sain puhelun tuntemattomasta kännykkänumerosta. Ennen kuin A-lehdet osti Image Kustannuksen, asiointi Imagen ja Mondon kanssa sujui asiallisesti. Viimeisen kuukauden aikana olen saanut A-lehdiltä lukuisia turhia mainoksia ja useita puhelinsoittoja, joihin en ole vastannut, koska olen ollut koulussa. Viimein tekopirteä nuori mieshenkilö sai minut haaviinsa ja aloitti viisi minuuttia kestävän palopuheen Imagen, Mondon ja varmaan jonkin muunkin lehden puolesta, jonka aikana tarjoukset vain paranivat ja kaupanpäälliset lisääntyivät. Ja mikä parasta, laskun voi maksaa kahdessa erässä ja ensimmäisen lasku erääntyy vasta heinäkuussa!
Eihän nyt kenenkään talous voi olla kahdestakymmenestä viidestä eurosta kiinni, tekopirteä mieshenkilö sanoi ja jatkoi paapatustaan. Jos laskut sattuvat tulemaan juuri siihen aikaan vuodesta, kun tilillä on 60 euroa loppukuuksi, niin 25 euroa lehtitilaukseen tuntuu silloin toisarvoiselta. Onneksi tilanteeni ei ole sellainen nyt, mutta en silti halua ylimääräisiä menoja silloin, kun pitäisi säästää. Se, että tätä nykyä ylienergiset lehtimyyjät tuputtavat Image Kustannuksen lehtiä, ei ainakaan paranna kyseisten lehtien mainetta. Uusin ehkä tilaukseni elokuussa, kun minulla on rahaa, mutta en varmasti lehtimyyjän käännytyksen tuloksena.
Kuuden aikoihin kävin kaupassa, kuten tavallista. Kävellessäni kaupasta polkupyöräni luo edelläni käveli keski-ikäinen mies, joka työnsi ostoskärryjä, joissa oli vain muutama tavara. Mies työnsi kärryt polkupyöräkatoksen alle, otti tavarat mukaansa ja käveli autolleen. Tuijotin toimitusta intensiivisesti, jonka huomasi myös katoksen alle tupakoimaan pysähtynyt pariskunta. Nainen katsoi vuorotellen tyhjiä kärryjä, vuorotellen minua. Pikku juttu, ehkä, mutta en voi sietää ihmisiä, jotka tarkoituksella käyttäytyvät kaupoissa, kahviloissa ja muissa sellaisissa vallitsevien sääntöjen vastaisesti. Joku sanoisi varmaan, ettei mikään sääntö voi edellyttää asiakkaan siivoavan jälkiään itse tilanteessa, jossa häntä tulisi palvella, mutta minä pidän hyvistä tavoista ja sääntöjen noudattamisesta. Pikaruokalassa vien syötyäni tarjottimen sinne, minne se kuuluukin viedä ja kaupassa vien ostoskärryt mukanani muiden vuoroaan odottavien kärryjen luo.
Pyöräillessäni kohti kotia näin jumputtavan teiniamisauton ajavan helvetinmoista ylinopeutta tiellä, jonka ympäristössä liikkuu siihen aikaan paljon ihmisiä.
Illalla lukiessani tenttiin sain puhelun tuntemattomasta kännykkänumerosta. Ennen kuin A-lehdet osti Image Kustannuksen, asiointi Imagen ja Mondon kanssa sujui asiallisesti. Viimeisen kuukauden aikana olen saanut A-lehdiltä lukuisia turhia mainoksia ja useita puhelinsoittoja, joihin en ole vastannut, koska olen ollut koulussa. Viimein tekopirteä nuori mieshenkilö sai minut haaviinsa ja aloitti viisi minuuttia kestävän palopuheen Imagen, Mondon ja varmaan jonkin muunkin lehden puolesta, jonka aikana tarjoukset vain paranivat ja kaupanpäälliset lisääntyivät. Ja mikä parasta, laskun voi maksaa kahdessa erässä ja ensimmäisen lasku erääntyy vasta heinäkuussa!
Eihän nyt kenenkään talous voi olla kahdestakymmenestä viidestä eurosta kiinni, tekopirteä mieshenkilö sanoi ja jatkoi paapatustaan. Jos laskut sattuvat tulemaan juuri siihen aikaan vuodesta, kun tilillä on 60 euroa loppukuuksi, niin 25 euroa lehtitilaukseen tuntuu silloin toisarvoiselta. Onneksi tilanteeni ei ole sellainen nyt, mutta en silti halua ylimääräisiä menoja silloin, kun pitäisi säästää. Se, että tätä nykyä ylienergiset lehtimyyjät tuputtavat Image Kustannuksen lehtiä, ei ainakaan paranna kyseisten lehtien mainetta. Uusin ehkä tilaukseni elokuussa, kun minulla on rahaa, mutta en varmasti lehtimyyjän käännytyksen tuloksena.