Kuumenee, kylmenee, kuumenee, kylmenee
Olen kipeä. Poikaystäväni on kipeä. Yritämme mahtua pienelle sohvalle tyynyjen, peittojen, läppärin, kaukosäätimien, vesilasien lääkkeiden, teemukien ja kuumemittarin kera ja yskimme kilpaa. Onneksi on tietokone: tyhjänpäiväisten eläkeläisohjelmien katsominen televisiosta puuduttaa jo muutaman tunnin jälkeen. Olen katsonut jopa muutamat televisiouutiset. Eilen ajatus kirjan tai lehden lukemisesta tuntui täysin mahdottomalta, mutta tänään saatan jo yrittää.
Hektisen arjen keskellä ajatus muutamasta päivästä sohvalla ilman mitään velvollisuuksia tuntuu houkuttavalta, mutta totuus iskee pian päin kasvoja: kipeänä ei voi tehdä mitään, kun ei vaan jaksa.
Töissä on koko ajan ihan julmettu kiire. Kipeäksi saa toki tulla, mutta muutaman päivän poissaolon jälkeen asiat kasautuvat vain entistä suuremmaksi vuoreksi, jota kukaan muu ei edes osaa selvittää puolestani. Onneksi puhelin on pysytellyt ainakin tähän hetkeen asti ihan hiljaa.
Hektisen arjen keskellä ajatus muutamasta päivästä sohvalla ilman mitään velvollisuuksia tuntuu houkuttavalta, mutta totuus iskee pian päin kasvoja: kipeänä ei voi tehdä mitään, kun ei vaan jaksa.
Töissä on koko ajan ihan julmettu kiire. Kipeäksi saa toki tulla, mutta muutaman päivän poissaolon jälkeen asiat kasautuvat vain entistä suuremmaksi vuoreksi, jota kukaan muu ei edes osaa selvittää puolestani. Onneksi puhelin on pysytellyt ainakin tähän hetkeen asti ihan hiljaa.