Vesiliikuntamerkintä
Tsiisus sentään! Tulin juuri elämäni ensimmäisestä hydrobicista - vesi-aerobicista, siis. Pokkani meinasi pettää useamman kerran jumpan aikana: ohjaajana oli sympaattisella tavalla homomainen nuori mies, joka päästeli suustaan sellaisia äännähdyksiä maailman maireimmalla äänellä kuten "jeaaaahh" ja "aijaijaijaijaiii". Pokkani meinasi pettää myös silloin, kun ämyreistä kajahti Aikakoneen "Odota" ja joku diskoversio Levottomasta tuhkimosta ei-Dingon laulamana. Hydrobic-ohjaaja lauloi mukana. Mikrofoniin.
Könkkäsin silti täysillä mukana. Musikaalisuuteni koki tosin pienen kolauksen, koska vedessä tuntuu olevan mahdotonta tehdä kaikki liikkeet rytmikkäästi samassa tahdissa musiikin kanssa. Mut se oli kivaa ja kesti aivan liian vähän aikaa, surkeat puoli tuntia! Taidan varata seuraavan vesiliikuntatuntini vielä tänä iltana.
Liikuntaprojekti etenee siis odotetusti. Pian olen jo tottunut uuteen elämääni. Uiminen on tosin välillä haasteellista, sillä altaaseen eksyy kaikenlaisia tyyppejä. Tässä niistä muutamia:
1) Aggressiivisesti uivat miehet (poikkeuksetta, valitettavasti), jotka eivät ymmärrä, että kroolatessa vettä ei tule pärskyttää niin, että kaikkien muiden uiminen hankaloituu. Siihen on varmasti olemassa jokin oikea tekniikka.
2) Hengailijat, jotka tulevat neljän hengen joukkioissa kuntouimarien radalle ja tukkivat radan päädyt, koska uivat altaan ehkä kerran päästä päähän ja nojailevat lopun aikaa coolisti.
3) Ihmiset, jotka eivät osaa jättää edelliseen uimariin turvaväliä, vaan lähtevät perään liian nopeasti. Ahdistaa, kun vieraan ihmisen nenä on pyllyssä kiinni.
4) Ihmiset, jotka opettavat lapsiaan uimaan. Ihan kiva, mutta voisiko näille olla joku joustavampi hengailuallas kuntouimarien radan sijaan?
5) Parilliset varhaismummot, joilla on suihkumyssy päässä ja jotka uivat mahdollisimman hitaasti rinnakkain toistensa kanssa seurustellen. Mahdoton ohittaa.
Mäkelänrinteen uimahalli on tosiaan vähän kumma, koska siellä ei ole sellaista selkeää hengailuallasta niille, jotka haluavat uiskennella vain vähän ja harjoitella siinä sivussa kuperkeikkoja ja käsilläseisontaa. Kantsis ehkä olla.
Joka tapauksessa, olen toistaiseksi ihan äärimmäisen tyytyväinen itseeni.
Könkkäsin silti täysillä mukana. Musikaalisuuteni koki tosin pienen kolauksen, koska vedessä tuntuu olevan mahdotonta tehdä kaikki liikkeet rytmikkäästi samassa tahdissa musiikin kanssa. Mut se oli kivaa ja kesti aivan liian vähän aikaa, surkeat puoli tuntia! Taidan varata seuraavan vesiliikuntatuntini vielä tänä iltana.
Liikuntaprojekti etenee siis odotetusti. Pian olen jo tottunut uuteen elämääni. Uiminen on tosin välillä haasteellista, sillä altaaseen eksyy kaikenlaisia tyyppejä. Tässä niistä muutamia:
1) Aggressiivisesti uivat miehet (poikkeuksetta, valitettavasti), jotka eivät ymmärrä, että kroolatessa vettä ei tule pärskyttää niin, että kaikkien muiden uiminen hankaloituu. Siihen on varmasti olemassa jokin oikea tekniikka.
2) Hengailijat, jotka tulevat neljän hengen joukkioissa kuntouimarien radalle ja tukkivat radan päädyt, koska uivat altaan ehkä kerran päästä päähän ja nojailevat lopun aikaa coolisti.
3) Ihmiset, jotka eivät osaa jättää edelliseen uimariin turvaväliä, vaan lähtevät perään liian nopeasti. Ahdistaa, kun vieraan ihmisen nenä on pyllyssä kiinni.
4) Ihmiset, jotka opettavat lapsiaan uimaan. Ihan kiva, mutta voisiko näille olla joku joustavampi hengailuallas kuntouimarien radan sijaan?
5) Parilliset varhaismummot, joilla on suihkumyssy päässä ja jotka uivat mahdollisimman hitaasti rinnakkain toistensa kanssa seurustellen. Mahdoton ohittaa.
Mäkelänrinteen uimahalli on tosiaan vähän kumma, koska siellä ei ole sellaista selkeää hengailuallasta niille, jotka haluavat uiskennella vain vähän ja harjoitella siinä sivussa kuperkeikkoja ja käsilläseisontaa. Kantsis ehkä olla.
Joka tapauksessa, olen toistaiseksi ihan äärimmäisen tyytyväinen itseeni.