Oct 08, 2007 20:30
Tätä nykyä astuessani Seinäjoen junasta Helsingin Rautatieasemalle olo tuntuu siltä, kun olisin tullut kotiin. Helsingissä on lupa sulautua vellovaan ihmismassaan: kaduilla kävelee muitakin kuin teinejä ja mummoja, joilla ei ole ajokorttia. Huomaan, että ennen niin tutusta kaupungista ovat poistuneet rakkaat ihmiset ja jäljellä on vain rumia taloja, rakennustyömaita, omistajaa vaihtaneita suosikkibaareja, tyhjiä katuja ja autoja, autoja ja autoja. Viisi vuotta vanha koulurakennus on pelkkää betonia ja luokkien nurkkiin unohtunutta haisevaa näytelmärekvisiittaa.
Puoli seitsemältä tänä aamuna annoin itseni liikuttua näiden sanojen tahtiin:
Vierailla kallioilla
missä käkkärämänty haalistuu
keskipäivän valossa
painaudun ihoasi vasten
Matka oli pitkä
olen nähnyt monta ihoa
ja joitakin vasten painautunut
unohdin ne äsken
Viikonlopun aikana on tapahtunut jotain; ei paljoa, mutta vähän. On tärkeää muistaa jättää päiviä väliin.
musiikki,
seinäjoki,
junamatkat,
miehet,
helsinki