Jul 31, 2007 23:41
Arki-iltaisin menen nukkumaan noin kello 00:00. Öisin katson painostavia unia, joissa seikkailevat sekaisin juuri ne elämäni miehet, joista en tahtoisi enää uneksia. Aamuisin herään kello 07:00 ja nousen ylös empimättä. Toisiaan identtisenä seuraavat yöt ilman saapuneita tekstiviestejä ovat raastavaa ajanhukkaa: iltaisin laitan puhelimeni profiilille "yö" viimeistään kello 21:00, jolloin en kuule enää ääntä enkä värinää.
Vielä muutama vuosi sitten nukuin yöni kuluneessa t-paidassa ja paksuissa pyjamanhousuissa. Ensin luovuin housuista, jotka viikkaan ennen nukkumaanmenoa muiden kaltaistensa seuraan tuolille, jolla vaatteita kuuluu säilyttää. Viimein olen uskaltanut luopua myös t-paidasta. Lähes alasti nukkuminen vie minut hivenen lähemmäs elämää, jossa kosketus on jokapäiväinen ilo. Toinen peitoista makaa selän päällä ja tyyny muotoutuu kainalossa; toinen muodostaa sekalaisten tyynyjen kanssa ihmisen kaltaisen muodon parisängyn tyhjälle puolelle.
unet,
nukkuminen,
yksinäisyys,
arki