Dumdumdumdum *humming*
Tänään olin vihdoin lääkärissä. Ajan saaminen on nykyään kyllä aikamoisen taistelun takana! Harmillista on myös se, kuinka muuttamisen jälkeen lääkäri vaihtui -ei sinänsä että olisin pitänyt edellisestä omalääkäristäni, sillä hän ei huonolla suomellaan ymmärtänyt minua, enkä minä häntä, mutta ei aina jaksaisi kertoa uudestaan mistä on kysymys. Pidän vakituisista asioista, vaikka muutos onkin joskus hyvästä. Vakituinen kampaaja, gynekologi, kahvimerkki, vakipano ja baari. Huononhan voi aina vaihtaa, mutta jos löytää hyvän niin mielellään sen pitää. Lääkärien kanssa luottamus ja ymmärrys ovat mielestäni tärkeitä, eikä se aina synny heti ovesta sisään astuessa. Positiivista: nyt tuntui siltä, että kerrankin edessä istui henkilö, joka ei tuntunut tuomitsevalta, syyttävältä tai kysynyt koko ajan uudestaan "anteeksi, mina ei ymmärrä mitä sinä tarkoita?" Varmasti herra oli pätevä ja hyvä tohtori, mutta meillä ei vain hänen huonon ilmaisunsa kanssa synkannyt lainkaan. Melkeinpä nyt vasta uskalsi hengittää syvää ja myötää itselleenkin aidosti, että on sairastunut, eikä se ole vikani saatika tee minusta huonoa ihmistä. Itsehän olen tässä hämmentynyt, kun en ole oma itseni saatika kykene samanlaisiin suorituksiin, kuin vielä yli vuosi sitten. Tästä on se suunta vain ylöspäin, hell yeah!
Ulkona on luminen äkäisten ihmisten talven epäihmemaa. Oma kotikatuni on lumikinosten kaaos, jossa autot ovat jumissa kuin idiootti mensan testissä. Lumikerros on suloisaa puuteria, johon tekisi mieli pyllähtää, jos ei pelkäisi alla olevaa jääkerrosta. Ilma kun täyttyisi leijuvista kristalleista, mutta ei siellä nyt ole aurinkoakaan niitä valaisemaan.
Huomenna lähden pitkästä aikaa tuulettumaan, maasta pois. Matkan päämäärä on Tallinna, enpä sielläkään ole ollut yli kymmeneen vuoteen. Enkä siis todellakaan ole menossa sinne halvan viinan ja laivamatkan takia, vaan Rammstein on tarkoitus nähdä, eturivisti tietenkin, kuten viitisen vuotta sitten. Legendaarista kylttiämme on tuunattu; mielenkiintoista nähdä millaisia reaktioita saa aikaan nyt. Mukana menossa on tietenkin ihanat Enkelini -hauskaa siis varmasti on! Tekee meille kaikille hyvää. Edellisen keikan muistokaan ei ole näiden vuosien aikana haihtunut, saanut ympärilleen vain kultareunukset.
Jessus, viisi vuotta...!
Mietin vain kuka silloin olin, mitä ajattelin tulevasta ja missä olin. Olin niin pieni, kovia kokenut, mutta pippurinen. Tyhmäkin välillä, mutta eikös nuorena saa olla?
Skumppa tykkää viedä teepussin pois mukista, kun unohtaa vahtia juomaansa.
Ulkona on luminen äkäisten ihmisten talven epäihmemaa. Oma kotikatuni on lumikinosten kaaos, jossa autot ovat jumissa kuin idiootti mensan testissä. Lumikerros on suloisaa puuteria, johon tekisi mieli pyllähtää, jos ei pelkäisi alla olevaa jääkerrosta. Ilma kun täyttyisi leijuvista kristalleista, mutta ei siellä nyt ole aurinkoakaan niitä valaisemaan.
Huomenna lähden pitkästä aikaa tuulettumaan, maasta pois. Matkan päämäärä on Tallinna, enpä sielläkään ole ollut yli kymmeneen vuoteen. Enkä siis todellakaan ole menossa sinne halvan viinan ja laivamatkan takia, vaan Rammstein on tarkoitus nähdä, eturivisti tietenkin, kuten viitisen vuotta sitten. Legendaarista kylttiämme on tuunattu; mielenkiintoista nähdä millaisia reaktioita saa aikaan nyt. Mukana menossa on tietenkin ihanat Enkelini -hauskaa siis varmasti on! Tekee meille kaikille hyvää. Edellisen keikan muistokaan ei ole näiden vuosien aikana haihtunut, saanut ympärilleen vain kultareunukset.
Jessus, viisi vuotta...!
Mietin vain kuka silloin olin, mitä ajattelin tulevasta ja missä olin. Olin niin pieni, kovia kokenut, mutta pippurinen. Tyhmäkin välillä, mutta eikös nuorena saa olla?
Skumppa tykkää viedä teepussin pois mukista, kun unohtaa vahtia juomaansa.