Levottomuutta
Eilen kun mätänin vielä töissä, olin ihan saletti etten jaksa lähteä illalla mihinkään. Jostain syystä kokeilin kuitenkin onneani ja pirautin kaverille joka a) asuu ihan mun lähellä, b) on melkein aina autolla liikenteessä ja c) koluaa enemmän keikkoja kuin kukaan kenet tunnen ja sehän oli menossa Night Lifeen. Ja kyyti onnistui. Vielä kun meikäläinen saatiin mahdutettua listalle niin ei ollut periaatteessa syytä olla menemättä. :p MUTTA, sain silti ennen keikkaa pestyä pyykkiä ja jopa otettua pienet torkut, tosin myöhemmin mainittu oli lähes mahdotonta kylkikivun, yliväsymyksen ja Jekun (kissa) takia, joka tepasteli mun päällä koko ajan ja kehräsi. x) Siitä on tullut viime viikkoina taas ihan mahdoton hellyydenkipeytensä kanssa. Ville sanoi että usein kun lähden esim. treeneihin, niin Jekku maukuu ja raapii ovea ihan riivattuna. Kai se on jonkin sortin läheisriippuvainen, pöljä. Mutta se on ihana, maailman suloisin kissa <3 (Eikä Ossissakaan mitään vikaa ole - mun toinen kissa siis - vaikka se onkin "hiukan" omalaatuinen tapaus)
Njoo, siis tosiaan menin sitten sinne keikalle. Hengasin suurimman osan ajasta paitatiskillä kun ystävä oli siellä kauppaamassa merchiä. Oli ihan kiva niin, jotenkin ei ollut mitenkään äärisosiaalinen fiilis. Sekin tietysti saattoi vaikuttaa, että olin selvin päin, tai siis join kaksi olutta. Eli siis selvin päin. :) Oli ihan mukavasti tuttujakin, mukavia sellaisia ja tuli turistua ja hölmöiltyä (yksi teki mulle paperista viikset ja parran kun marisin, etten ole uskottava hevi-ihminen kun mulla ei kasva karvaa naamassa). Kaikki bändit veti hyvin, mutta Omnium Gatherum oli heittämällä viihdyttävin. Jeesus sitä poseerausta :D Parhautta. Lähdettiin kuskin kanssa heti keikan jälkeen kotiin ja olin ihan tyytyväinen itseeni, ettei tullut juotua enempää. Tosin ei olisi ollut varaakaan. Vaikka lähdettiin ajoissa, en ehtinyt nukkua kuin viitisen tuntia ja sitten aamuvuoroon töihin. Nyt on taas ihan corpse-fiilis. Nooh, tänään menen äiteen luo taas möllöttämään, joka on paras rentoutumismesta ikinä, koska siellä ei kertakaikkiaan ole mitään tekemistä. Tavallaan vähän pakko rentoutua.
En muuten epäile enää hetkeäkään, etteikö tuo kylkiluu olis murtunut. Paraneminen otti jostain kumman syystä yön aikana reilusti takapakkia, eikä buranat auta yhtään. Alkuviikosta oli ihan kauheeta tuskaa, sit se vähäksi aikaa helpotti ja nyt ollaan siinä pisteessä, että pelkkä käsien liikuttaminen sattuu ihan perkeleesti. Välillä kun menee "väärään" asentoon, iskee kouristuksenomainen kipu joka pistää melkein vajoamaan lattialle ja huutamaan niin täysiä kuin keuhkoista lähtee (se tuskin tosin onnistuis, koska en saa niitä edes vedettyä täyteen ilmaa). Ja tätä saa sitten parhaimmassa tapauksessa kestää kolmekin viikkoa O_o Mielenterveyshän tässä kohta lähtee.
Njoo, siis tosiaan menin sitten sinne keikalle. Hengasin suurimman osan ajasta paitatiskillä kun ystävä oli siellä kauppaamassa merchiä. Oli ihan kiva niin, jotenkin ei ollut mitenkään äärisosiaalinen fiilis. Sekin tietysti saattoi vaikuttaa, että olin selvin päin, tai siis join kaksi olutta. Eli siis selvin päin. :) Oli ihan mukavasti tuttujakin, mukavia sellaisia ja tuli turistua ja hölmöiltyä (yksi teki mulle paperista viikset ja parran kun marisin, etten ole uskottava hevi-ihminen kun mulla ei kasva karvaa naamassa). Kaikki bändit veti hyvin, mutta Omnium Gatherum oli heittämällä viihdyttävin. Jeesus sitä poseerausta :D Parhautta. Lähdettiin kuskin kanssa heti keikan jälkeen kotiin ja olin ihan tyytyväinen itseeni, ettei tullut juotua enempää. Tosin ei olisi ollut varaakaan. Vaikka lähdettiin ajoissa, en ehtinyt nukkua kuin viitisen tuntia ja sitten aamuvuoroon töihin. Nyt on taas ihan corpse-fiilis. Nooh, tänään menen äiteen luo taas möllöttämään, joka on paras rentoutumismesta ikinä, koska siellä ei kertakaikkiaan ole mitään tekemistä. Tavallaan vähän pakko rentoutua.
En muuten epäile enää hetkeäkään, etteikö tuo kylkiluu olis murtunut. Paraneminen otti jostain kumman syystä yön aikana reilusti takapakkia, eikä buranat auta yhtään. Alkuviikosta oli ihan kauheeta tuskaa, sit se vähäksi aikaa helpotti ja nyt ollaan siinä pisteessä, että pelkkä käsien liikuttaminen sattuu ihan perkeleesti. Välillä kun menee "väärään" asentoon, iskee kouristuksenomainen kipu joka pistää melkein vajoamaan lattialle ja huutamaan niin täysiä kuin keuhkoista lähtee (se tuskin tosin onnistuis, koska en saa niitä edes vedettyä täyteen ilmaa). Ja tätä saa sitten parhaimmassa tapauksessa kestää kolmekin viikkoa O_o Mielenterveyshän tässä kohta lähtee.