Pikku-Roope ja ruislimppua myyvä mies
Ostin Le nouveau Petit Robertin. Kyseessä on siis THE ranskan sanakirja, josta löytyy 60 000 ranskankielen sanaa ranskaksi selitettynä, eri merkityksiä siis 300 000. Hinta 59 euroa (maksaa kyllä Suomessa enemmän) ja painoa arviolta 5 kiloa (riittääköhän?). Se on todellakin vain nimellisesti "pieni" Robert... En vielä mieti, millä kuljetan sen kotiin. Ehkä pitää viedä jouluna, kun tarkoitus on palata kotiin kohtalaisen tyhjällä matkalaukulla. Siinä se nyt tönöttää kirjahyllyssä pätevän näköisenä. WSOY:n ranska-suomi-ranska kyyristelee vieressä itsetuntonsa menettäneenä, raukka. Pieni WSOY:n taskusanakirja ei uskalla enää edes tulla ulos laukustani. No, tulipahan ostettua. Ja minä kun lähdin vain ostamaan ruislimppua lauantain markkinoilta... :)
Niin, Marché des Lices, lauantaisin pidettävät markkinat Saint Annella, pohjoisessa keskustassa, jossa on paljon vanhoja taloja, ihan jopa keskiaikaisia, ja viehättäviä kujia. Markkinoita voisi kai verrata Turun kauppatoriin ja kauppahalliin, mutta tämä tori on ainakin kolme tai neljä kertaa isompi. Ja kauppahalleja on kaksi. Ulkona olevissa kojuissa myydään kaikensorttisia hedelmiä ja vihanneksia, mitä vain kuvitella saattaa. Hinnat ovat ihan kohdallaan ja laatukin kai useimmiten. Tosin osassa kojuista tuotteet ovat suoraan auringossa ja silloin tulee äidin neuvot mieleen, enkä osta sellaisista kojuista mitään. Myytävänä on myös kukkia (kuka ostaisi minulle? *räpyttelee ripsiään kainosti*) ja mereneläville on varattu oma alueensa. Jos vain osaisin valmistaa rapuja tai sinisimpukoita, ostaisin kyllä.
Kauppahalleissa on tarjolla juustoja, hilloja, leipää, makkaroita ja lihaa. Kaverini M ei oikein perusta kokonaisina nyljetyistä linnuista tai kaneista, joilla on vielä pää, silmät ja kynnet tallella. Huomaan, etten kauhistu näystä, mutta voisi sitä vähän vaikeuksia tulla nielemisen kanssa, jos sellaisen saisi lautasella eteensä. Kaiken kaikkiaan kojujen tuotteista löytää kyllä ainekset vaikka millaisiin ranskalaisiin herkkuaterioihin, jos vain olisi rahaa ja taitoa. Tunnelma on lämmin ja väkeä aina paljon. Löytyy myös katusoittajia, lentolehtisten jakajia ties minkä asian puolesta (tai vastaan) ja välillä muitakin spektaakkeleita. Eilen näin myös kaasuilmapallojen myyjän. Tuli vappu mieleen. Ilma oli kyllä eilen vielä aivan upea, kuulas ja kirkas syyskuun päivä, taivas sininen ja aurinko lämmin. Saapa nähdä millaista torilla on talvempana.
Tämä oli jo kolmas kertani torilla. Tällä kertaa palasin ostamaan ruislimppua, jonka löysin edellisellä kerralla. Ruista sisältävän leivän löytäminen ei ole Ranskassa mitenkään helppoa. Ainakin lähimarket ei sellaista herkkua tarjoa, jotain kokojyväleipää kyllä on toisinaan jopa tarjolla. No, viime kerralla löysin kuitenkin tummaa kunnollista ruislimppua myyvän miehen. Hänellä on muitakin vähän erikoisempia leipiä, mm. tattarijauhoista leivottua. Tattarijauhot sinällään eivät Bretagnen alueella ole mikään erikoisuus, niitä kun käytetään suolaisten lättyjen, galettes, teossa. Viime kerralla ostin puolikkaan leivän, tällä kerralla kokonaisen. Leipä on tosiaan hyvää. Se tuoksuu hiukan oudolta, vähän liian makealta, mutta maku on todella hyvä, ihan ruisleivän makuista.
Myyjä on lupsakan oloinen, arviolta viisikymmenvuotias mies, jolla - kuten kaverini M huomautti - on hiukan resuinen ja likainenkin olemus. Minä en huomannut mitään, huomasin vain leivän... Mies jutteli vilkkaasti edellä olevan asiakkaan kanssa, sitten hän siirtyi puhumaan nuorehkon pariskunnan kanssa tuttavallisesti. Vaihdettiin kuulumisia puolin ja toisin, ja pariskunta osti puolikkaan ruisleivän ja jotain toistakin leipää. Odotin kärsivällisesti kukkaro kädessä ja kuuntelin puolella korvalla keskustelua. Ilmeisesti olivat vakioasiakkaita, koska lähtiessään lopulta he sanoivat: "Nähdään ensi viikolla!" Lopulta myyjä sitten myi minulle kilon limpun ja pyyteli samalla anteeksi sitä, että oli juoruillut edellisten kanssa niin kauan. Sanoin, ettei se haittaa, koska pidän tästä leivästä niin paljon. Mies antoi hiukan alennusta leivästä, ilmeisesti hyvitykseksi viivästyksestä.
On hyvin todennäköistä, että minusta tulee vakioasiakas. Se leipä on oikeasti todella hyvää ja hintakin on kohtuullinen - 5,50 euroa kilolta. Ehkä sitten kevään lopulla minäkin vaihtelen kuulumisia myyjän kanssa. Tai sitten en. Niin tai näin, leipä on joka tapauksessa hyvää. Todella mukavaa vaihtelua vaaleaan leipään, saa vähän kuituja. Kyllä minä sitten IKEA:n näkkileivällä ja tällä ruislimpulla vuoden jo pärjäänkin!
Niin ja siis ostettuani sen ruislimpun ja vähän luumuja, ystäväni M johdatti minut löytämäänsä kirjakauppaan. Ja sieltä lähdin sitten kukkaro kevenneenä raahaten "pikku"-Roopea ja muutamaa muuta heräteostosta... No, ruista ranteeseen, niin kyllä se sanakirjankin plärääminen sitten sujuu! :)
Niin, Marché des Lices, lauantaisin pidettävät markkinat Saint Annella, pohjoisessa keskustassa, jossa on paljon vanhoja taloja, ihan jopa keskiaikaisia, ja viehättäviä kujia. Markkinoita voisi kai verrata Turun kauppatoriin ja kauppahalliin, mutta tämä tori on ainakin kolme tai neljä kertaa isompi. Ja kauppahalleja on kaksi. Ulkona olevissa kojuissa myydään kaikensorttisia hedelmiä ja vihanneksia, mitä vain kuvitella saattaa. Hinnat ovat ihan kohdallaan ja laatukin kai useimmiten. Tosin osassa kojuista tuotteet ovat suoraan auringossa ja silloin tulee äidin neuvot mieleen, enkä osta sellaisista kojuista mitään. Myytävänä on myös kukkia (kuka ostaisi minulle? *räpyttelee ripsiään kainosti*) ja mereneläville on varattu oma alueensa. Jos vain osaisin valmistaa rapuja tai sinisimpukoita, ostaisin kyllä.
Kauppahalleissa on tarjolla juustoja, hilloja, leipää, makkaroita ja lihaa. Kaverini M ei oikein perusta kokonaisina nyljetyistä linnuista tai kaneista, joilla on vielä pää, silmät ja kynnet tallella. Huomaan, etten kauhistu näystä, mutta voisi sitä vähän vaikeuksia tulla nielemisen kanssa, jos sellaisen saisi lautasella eteensä. Kaiken kaikkiaan kojujen tuotteista löytää kyllä ainekset vaikka millaisiin ranskalaisiin herkkuaterioihin, jos vain olisi rahaa ja taitoa. Tunnelma on lämmin ja väkeä aina paljon. Löytyy myös katusoittajia, lentolehtisten jakajia ties minkä asian puolesta (tai vastaan) ja välillä muitakin spektaakkeleita. Eilen näin myös kaasuilmapallojen myyjän. Tuli vappu mieleen. Ilma oli kyllä eilen vielä aivan upea, kuulas ja kirkas syyskuun päivä, taivas sininen ja aurinko lämmin. Saapa nähdä millaista torilla on talvempana.
Tämä oli jo kolmas kertani torilla. Tällä kertaa palasin ostamaan ruislimppua, jonka löysin edellisellä kerralla. Ruista sisältävän leivän löytäminen ei ole Ranskassa mitenkään helppoa. Ainakin lähimarket ei sellaista herkkua tarjoa, jotain kokojyväleipää kyllä on toisinaan jopa tarjolla. No, viime kerralla löysin kuitenkin tummaa kunnollista ruislimppua myyvän miehen. Hänellä on muitakin vähän erikoisempia leipiä, mm. tattarijauhoista leivottua. Tattarijauhot sinällään eivät Bretagnen alueella ole mikään erikoisuus, niitä kun käytetään suolaisten lättyjen, galettes, teossa. Viime kerralla ostin puolikkaan leivän, tällä kerralla kokonaisen. Leipä on tosiaan hyvää. Se tuoksuu hiukan oudolta, vähän liian makealta, mutta maku on todella hyvä, ihan ruisleivän makuista.
Myyjä on lupsakan oloinen, arviolta viisikymmenvuotias mies, jolla - kuten kaverini M huomautti - on hiukan resuinen ja likainenkin olemus. Minä en huomannut mitään, huomasin vain leivän... Mies jutteli vilkkaasti edellä olevan asiakkaan kanssa, sitten hän siirtyi puhumaan nuorehkon pariskunnan kanssa tuttavallisesti. Vaihdettiin kuulumisia puolin ja toisin, ja pariskunta osti puolikkaan ruisleivän ja jotain toistakin leipää. Odotin kärsivällisesti kukkaro kädessä ja kuuntelin puolella korvalla keskustelua. Ilmeisesti olivat vakioasiakkaita, koska lähtiessään lopulta he sanoivat: "Nähdään ensi viikolla!" Lopulta myyjä sitten myi minulle kilon limpun ja pyyteli samalla anteeksi sitä, että oli juoruillut edellisten kanssa niin kauan. Sanoin, ettei se haittaa, koska pidän tästä leivästä niin paljon. Mies antoi hiukan alennusta leivästä, ilmeisesti hyvitykseksi viivästyksestä.
On hyvin todennäköistä, että minusta tulee vakioasiakas. Se leipä on oikeasti todella hyvää ja hintakin on kohtuullinen - 5,50 euroa kilolta. Ehkä sitten kevään lopulla minäkin vaihtelen kuulumisia myyjän kanssa. Tai sitten en. Niin tai näin, leipä on joka tapauksessa hyvää. Todella mukavaa vaihtelua vaaleaan leipään, saa vähän kuituja. Kyllä minä sitten IKEA:n näkkileivällä ja tällä ruislimpulla vuoden jo pärjäänkin!
Niin ja siis ostettuani sen ruislimpun ja vähän luumuja, ystäväni M johdatti minut löytämäänsä kirjakauppaan. Ja sieltä lähdin sitten kukkaro kevenneenä raahaten "pikku"-Roopea ja muutamaa muuta heräteostosta... No, ruista ranteeseen, niin kyllä se sanakirjankin plärääminen sitten sujuu! :)